Kranssit, astmaatikon kuusi ja valosarjat

Eilen, eteiseen muutoksia tehdessäni ja miettiessäni pohdin samalla ongelmia, joita kuvailen tässä päivityksessä.

Ongelma a) Eteisemme on käytävä, joka on suorakaiteen muotoinen. Eteisestä kuljetaan wc-kylpyhuoneeseen, joten se on aika hankalan muotoinen millekään isommalle laitokselle, sillä takin liepeet hoitelevat vaasit kumoon melko tehokkaasti.

Ratkaisu:

Kranssit vaan ojoon, seinälle tavaraa. Seinälle voi ripustaa roikkumaan esimerkiksi riippukeinun tavoin kankaan, jonka sisällä kulkee valosarja tähän tyyliin: http://wfbooth.com/images/drapes1.jpg (kts. yläreuna). Yritä nostaa huomio lattialta seinille, sillä varsinkin vuokra-asunnoissa eteisen lattia on aika kulunut. Jos käytössäsi on rahaa, aseta eteiseen spottivalo, joka korostaa seiniä. Käytävällä toki voi olla tavaraa, mutta tärkeää on, ettei se peitä kulkureittejä ahtaassakaan tilassa. Helppo nyrkkisääntö: jos kama on tiellä, heivaa se jonnekin muualle. En oikein hirveästi arvosta noita palapeilejä, mutta niitä ei voi poiskaan ottaa, koska vuokra-asunto.

Siirsin tuon pienen kampauspöydän makuuhuoneesta eteiseen ja hankkiudun siitä joulun jälkeen eroon. Sangen nätti, mutta epäkäytännöllinen huonekalu. Jos joku sen haluaa, niin hihkaiskoon minulle. Laitoin nuo kortit ja muut hässäkät tuollaiseksi suikaleeksi ja olin ihan positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon se pidentää tuota tilaa, ihan kuin seinää olisi enemmän. Mietin joulusisustukseen jotain vanhasta laudasta laiteltuja juttuja. En ole ihan tyytyväinen tähän asetelmaan, mutta pysyköön siinä nyt toistaiseksi.

 Valoa maailmaan

Sitten ongelma b) valosarja on liian kylmän värinen valon kannalta. Ei hätää.

Valosarjasta (nimenomaan sisäkäyttöön suunnatusta valosarjasta) saa erittäin helposti toisen värisen kuin mitä se on. Itse asiassa voimakkaasti ja kirkkaasti valaisevasta lampusta saa hienompia juttuja aikaan kuin himmeävaloisesta.

Ratkaisuesimerkkejä:

• Kääri valosarjan valopäät kankaaseen. Esimerkiksi läpinäkyvä, ohut harsomainen kangas (pellava, sifonki jne.) taittaa valon toisen väriseksi ja himmentää sitä. Pötkylän voi kääräistä kranssiksi, laittaa sen kulkemaan esimerkiksi hyllynreunalla tai sillä voi täyttää ison maljakon, vaasin, lasiastian. Tällainen kangasmytty on myös hyvä asetelman pohja.
• Osta lasipytty ja halajamasi väristä maalia. Ohenna väriä hieman, että se on juoksevaa ja maalaa pytty sisältä. Pistä valosarja sisään.
• Osta lasipytty ja täytä se esimerkiksi pihlajanmarjoilla, kuusen havuilla, viljalla, kävyillä. Pujota valosarja sisään.
• Oma ratkaisuni oli tällä kertaa kaksipuoleinen teippi ja mummon vanha pitsiliina. Teipit vaan ympyrän muotoon liinan taakse ja lätki valosarja sinne kiinni. Tämän "teoksen" voit ripustaa seinälle tai käyttää liinana. Ainoa haittapuoli on, että liinaan jää muhkuroita. Vielä hienompaa olisi, jos olisi joku vanha pitsinen kaitaliina, ja siihen saisi monet valosarjat kiinni! Siinäpä vasta olisi valotaideteos, kuvitelkaa kuvassa näkyviä neliöitä viisi tai kuusi vierekkäin seinällä. Eipä paljon eteiseen enää muuta joulukoristetta tarvitsisi.

! Kokeile rohkeasti, mutta kun käsittelet valosarjoja, muista aina, että niiden peittämiseen liittyy paloturvallisuusriski. Älä siis koskaan peitä valosarjoja herkillä materiaaleilla, jotka kuumenevat nopeasti, erityisesti öljypohjaiset kankaat ovat herkkiä sulamaan ja syttymään tuleen. Muista, että led-lamput ja vanhempaa mallia olevat hehkulamput kuumenevat eri tavoin, eikä varsinkaan vanhempia hehkulangallisia lamppuja saa jättää palamaan vartioimatta, jos ne ovat peitettyjä.!

 Oi kuusipuu!

Ongelma c) Meille ei mahdu kuusta sisälle, mutta haluaisimme silti kuusen.

Ratkaisun esittelee teille tässä viereisessä kuvassa Martti, minikuusi. Tietysti yksi vaihtoehto on hankkia muovinen joulukuusi. Niitä saa monessa eri koossa, samoin kuin noita minikuusia. Kysy kukkakaupasta, voisivatko he toimittaa jouluksi pieniä kuusia.

Löysin myös netistä aivan loistavan idean, jonka tekijälle annan sydämenmuotoiset kiitokset, sillä se ratkaisi kokonaan meidän kuusiongelmamme. Kuva siitä on tässä:

Ja linkki keskusteluun on tässä:

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=11904&temp=&index=150&vnro=&alaala=&frames=

Käytännössä ohje on hyvin simppeli:

"Runkona sisällä on oasis-sieni kuusen muotoon leikattuna.
Siihen on varpujen päät työnnetty.
Puun runkona on paksu pajukeppi.
Ruukussa on painavaa soraa, että se pysyy pystyssä tuulellakin kun tämän kuusen on tarkoitus koristaa kuistin pöytää."

Tekemiseen liittyvät ongelmat ovat lähinnä se, kuinka löydän joulukuussa kaiken lumen alta tarpeeksi varpuja tämän kokoamiseen. Jos otan varvut nyt jo talteen ja niputan, ovatko ne joulukuussa niin hauraita, että ulkovarastossa säilytetyt niput murenevat kootessa?
Lisäksi en ole yhtään varma tuosta ohjeesta, mutta se toimii ainakin teoriassa.

JES! Meillä on kuusi, joka ei ärsytä astmaatikkoa! Ei tarvitse ostaa muovikuusta.

 

Kranssien pauloissa

Ongelma d) En osaa tehdä kranssia.

Ratkaisu: Vielä ehdit käydä ohuiden lumien aikaan istutetusta kaupunkimetsästä leikkelemässä haarattomia, oksattomia taimia. Koita bongata pajua tai pihlajaa, ne ovat notkeimpia nuorena. Leikkaa nippu pitkiä varpuja.

Toimi kranssia kootessasi esimerkiksi näin:

Maailman helpon kranssipohja

Enkelin siivet Sarustiikasta.

• Aloita kranssin tekeminen yhdestä varvusta. Pidä nuolen kohdasta koko ajan kiinni.
• Taivuta seuraava varpu ensimmäisen ympäri kakkoskuvan osoittamalla tavalla. Pyri siihen, että kaksi ensimmäistä varpua ovat nuorta puuta, eivätkä katkeile. Hyvä olisi, että ne ovat jopa vähän liian pitkiä, päitä voi leikata.
• Kieputa vielä kolmas varpu ensimmäisen varvun ympärille. Pujota sitten ensimmäisen varvun päät toisen ja kolmannen varvun lomaan, niin että kranssi pysyy koossa.
• Jatka varpujen kieputtelua, kunnes kranssi on tarpeeksi paksu. Työnnä varpuja välillä myös kranssin lävitse ja jatka sitten kieputtelua.
• Voit halutessasi käyttää rautalankaa apuna, varsinkin jos tiedät, että kranssin päälle on tarkoitus tulla jotain.
• Älä huoli, jos sieltä täältä jää törröttämään jotain. Se ei haittaa.

Jouluvalmisteluissa ei ole kyse siitä, osaako tehdä kaiken oikein, vaan tekemisestä nauttimisesta.

Maailman helpoin kuusikranssi ja sen sovellus

Jos et jaksa ruveta väkertämään kranssipohjia, osta ne valmiina.

Tämän kranssin tekemiseen menee noin viisitoista minuuttia.

• Työntele pätkittyjä kuusen havuja (niin, että kaikki osoittavat joko myötä- tai vastapäivää) valmiskranssiin niin, että ne pysyvät siellä. Jos kranssipohja on löyhä tai kranssi on menossa ulos, käytä rautalankaa sitomaan kranssiin työnnetyt oksanpäät, jotta ne eivät tipu.
• Kieputa nauhaa kranssin ympärille siten, että silität samalla oksia havujen suuntaan. Sido nauha kranssin taakse kiinni.
• Voit koristella haluamallasi tavalla tai jättää sellaiseksi.
• Jos haluat symmetrisen muodon, saksi ylimääräiset sivusta pursuvat päät pois.
• Neulaset läpäisevät helposti nauhan. Vetäise nauhaa varovasti vähän havujen suuntaan, niin neulaset vetäytyvät nauhasta. Nosta nauhaa ja aseta se takasin havujen päälle siten, että silität sormella neulasia lyttyyn. Näin neulaset jäävät nauhan alle.

Maavartisista kasveista saa samalla tavalla solmimalla helpon kranssin. Esimerkiksi variksenmarja tai kuvassa oleva variksenmarjaa muistuttava (en kuollaksenikaan muista nimeä! Tiedän sen kyllä, mutta koulun kasvintunnistuksesta on niin paljon aikaa, etten saa sitä palautettua muistista).

• Nosta kasvi maasta juurineen ja siisti siitä juuret pois. 
• Työnnä pää kranssiin ja kieputa vartta kranssin ympäri. 
• Toista niin monella maavarrella kuin löydät tai kunnes kranssi on tuuhea. Ei haittaa, vaikka kranssipohjaa näkyy läpi.
• Jos haluat, voit sitoa koko kranssin ympäri rautalankaa, jotta varret pysyvät halutuissa paikoissa. Kääntele ja yhdistä sitoen varsia niin, että ne näyttävät hyviltä.
• Koristele halajamallasi tavalla.

Tällä tavoin kranssiin ei tarvitse alkaa sitomaan esimerkiksi erillisiä nippuja, joita kiinnitetään rautalangalla kiinni. Siinä menee aikaa ja ainakin minulla on niin lyhyt pinna, että ajan lisäksi menisi myös hermot. Tuleehan kranssista vähän omatehdyn näköinen, mutta minusta nämä kranssit ovat jotenkin hellyyttävempiä kuin esimerkiksi tämä: http://www.taitomaa.fi/uploads/10525/big/1_image.jpg

Ei, hylly ei ole vinossa, vaan se ON vino. Kranssit eivät ole oikein linjassa, mutta minkäs voit, kun naulata ei saa, niin piti käyttää vanhoja reikiä. Eipä tuo nyt kamalasti haittaa.

Kuva

Tällaisten kranssien tekemistä tahtoisin koittaa:

Kuvan alkuperäisestä osoitteesta löydät myös tämän kranssin teko- ohjeet.

Taas uusia asetelmia

Huomaatte varmaan, kuinka kierrätän näitä asetelmamateriaaleja. Vaihdan niitä joskus, mutta mitäpä sitä turhia ideoita kuluttamaan. Samat romut eri kuppiin vaan, kun kynttilät palavat loppuun ja ne joutuu vaihtamaan. tällä kertaa napsin muutaman orapihlajapuun oksan ja pätkin ne paloiksi.

 

Loppuun vielä jouluräiskäys niiltä, jotka oikeasti jaksavat nähdä vaivaa.

Olen rakastunut

Olen löytänyt uuden rakkauden. Sen nimi on Bo Carpelan, jonka runoja olen aina syvästi vihannut. En vain nähtävästi ole lukenut niitä oikeita runoja, sillä nyt... ah. Suosittelen Taivas avoin sinussa- kokoelmaa juuri tähän vuoden vaihteeseen, kun ensilumi sataa ja marraskuun pimeys on vielä hyvässä muistissa.

Carpelanin tuotannon avainsanat ovat muisto, uni, raja, tila, valo, varjo, pimeys ja lähteminen.

Kuva

Varjoni

En minä varjoani

koskaan ajattele

se vain on

seurailee minua auringossa

tai lamppujen loistaessa

ei koskaan kiirehdi edelleni

tapaamaan minua ovella,

sanomaan:

missä sinä minusta irti päästäisit

ainainen seuralaiseni?

Mitähän siihen sanoisin?

Sinä päivänä jona minulla enää

ei ole varjoa

on liian myöhäistä vastata.

Taivaan maalari 1990

Maisema alussa

Kuva

Ennen kuin maailma syntyi, tie kulki Blomqvistin ladon ohi, mutta valtavan pamauksen jälkeen kiersi metsän kautta. Metsän ja metsän: ei siellä paljon puita ollut, oikeastaan vain yksi mainittava, jonka kasvot olivat kuin taivaankappale. Niin paljon oli selvitettävää! Vieläkään ei soutuveneessä istuva lapsi usko mihinkään ratkaisevaan muutokseen. Ehkä siihen, että siitä, mitä ei ennen näkynyt, tuli vähän näkyvämpi. Ei paljon.

Kleen taulun nimi 1999

Kuva

Varjoja

kylmiä

lintumaisia

Vaelteluja

ja maailma avartunut

tylsiä sunnuntaipäiviä

keväällä, syksyllä

tuulisia ja tyhjiä

Repaleissaan

arka kurki

grus grus

otsa veressä

Alkaa laulunsa

kun puut

ovat keränneet kylliksi pimeyttä

Maisema joka vaeltaa pois

tuuleen ojossa ja aatoksissaan

Rakensi valokehykset

pimeydelle

Ihan lähellä lauhaa valoa

mykkä pimeys

Silmänräpäyksen tuhat vuodenaikaa 2001

Hyviä uutisia ja lempeä Sarustiikassa

Arvatkaa mitä! Tänään soitti Karjalaisen toimittaja ja näillä näkymin tämä blogi pääsee Karjalaisen Joulun teemaliitteeseen. Olen otettu ja hieman hämilläni.  Oli kyllä kieltämättä juurikin suurinpiirtein tällainen olo, kun pääsin lopulta kotiin ja ajattelin sitä, että tämä blogi on tuonut nähtävästi jollekin muulle myös iloa.

Tämän kaiken kivan ilon kunniaksi eksyin vuohottamaan ja henkäilemään. Juhlan kunniaksi kävin Tiimarissa, menin pähkinöiksi ja lopulta eksyin lempikauppaani Sarustiikkaan, jonka yhteydessä on myös taidegalleria Kohina. Putiikkikompleksi ei suotta ole lempikauppani Joensuussa: Jo sisään astuessa kaikki huolet haihtuvat automaattisesti, sillä vanha ullakko on maalattu kauttaaltaan valkoiseksi ja täytetty toistaan kauniimmilla yksityiskohdilla. Kohina on taidegalleriana Ahjon rinnalla yksi Joensuun parhaimmista.

Pistäkää ylläoleva soimaan taustalle ja nauttikaa.

Putiikkiin on hieman vaikea löytää sisään, sillä kuten kuvahavainnollistuksista käy ilmi, sisäänkäynti on toisessa kerroksessa taidetakomo Tulikiilan yläpuolella, Joensuun taitokorttelin sisäpihalla.

Sarustiikka on siitä turvallinen ostospaikka, että sieltä ostetulle löytyy aina käyttöä. Esimerkiksi Pentikissä en edes uskalla käydä, koska sieltä tarttuu mukaan aina jotain "pientä", mutta sitten, kun tuon esineen kotiini, ei se enää sovikaan yhtään millään tavalla sisustukseen. Opiskelijan vanhaa ja uutta yhdstävä palasisustus ei oikein mairittele uusia vanhoja esineitä. Sen sijaan vanhat uudet esineet sopivat sinne kuin nakutettu - tiedättehän, vanha uusi on vanhaa, jolle on keksitty uusi muoto, kun taas uusi vanha on uutta, joka on patinoitu tai muuten käsitelty vanhan näköiseksi. Pidän enemmän aidosti vanhoista esineistä, niissä on enemmän sielua. Vaikka isoja sisustuselementtejä kotiin ei mahtuisikaan, Sarustiikasta saa vaikka esimerkiksi varsinaisen lahjan kylkeen kauniin joulupallon "pakettikortiksi". Ostin viimekin vuonna puolet joululahjoista Sarustiikasta, sillä paketointi on siellä erittäin taidokasta.

Tykkään erityisesti tuosta varsinaisen putiikin puolelle johtavasta käytävästä, se on nätistetty aina niin tyylikkäästi. Menen Sarustiikkaan aina imemään ideoita. Nytkin mukaan tarttui paljon uusia ideoita esimerkiksi joululahjoiksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi reissuni sisustuksen ihmemaahan. Kotiin tullessani kranssihimo yllätti, enkä voinut muuta kuin antautua, vaikka perjantain tenttiin on vielä viisi romaania kokonaan lukematta ja kolme on puolessa matkaa.

P.S. Ehkä helpoin vinkki kodin juhlatunnelman lisäämiseksi on yksityiskohdat, kuten esimerkiksi nämä ovennupit näkyvällä paikalla. Yllättävää, mutta toimii. Vanhasta lipastosta tulee äkkiä vanha uusi, kun vaihtaa muutaman yksityiskohdan.

Elokuva-analyysia Saunasta (2008)

 

 SPOILER ALERT.

Lauantaina katsomistamme elokuvista ehdottomaan parhaimmistoon mielestäni nousi Sauna (linkki vie Suomen kuvalehden kommenttipalstalle, jossa jonkun verran tulee juonipaljastuksia. Ketjussa myös pohditaan hyvin Saunan symboliikkaan liittyviä kysymyksiä ja vertaillaan elokuvaa yleisesti genreen ja/tai muihin elokuviin.). Jos tykkäsit Tummien perhosten kodista, lopeta lukeminen, katso Sauna ja lue vasta sitten tämä pohdinta, sillä tässä analyysissa pyöritellään elokuvan syvätasoon liittyvää tematiikkaa, minkä lukeminen saattaa vaikuttaa omaan tulkintaasi elokuvasta.

Lähteenä tässä mietinnässä on käytetty Kalle Hiltusen pro gradua Illalla aristotelisti, aamulla platonisti, 2009.

Sauna ei ole puhdas kauhuelokuva, mutta muutaman jumpscaren pätkä antaa. Mielenkiintoista elokuvassa oli yleisesti tilojen pohdinta, sekä ihmisessä olevan pimeyden esilletuonti. Sauna, joka on siis elokuvassa betonineliö keskellä suota, käsitetään paikaksi, jossa ei ole syntymää tai kuolemaa, ja jossa voi saada kaikki synnit anteeksi. Sauna ei varsinaisesti ole paha paikka, vaan omalla tavallaan armahtava ja omalla tavallaan kauhistuttava. Elokuvan varsinainen pelotusmomentti ei liittynyt kuitenkaan saunaan, tai elokuvaan itsessään, vaan elokuvan synnyttämiin ajatuksiin sielun kulkemisesta kohti puhdistautumisen tilaa. Elokuvassa betonineliötä kutsuttiin saunaksi, sillä "sitä ei osaa kutsua juuri muuksi ja se näytti saunalta". Kuvaus sopii nimitykseksi tilasta, jossa kuolema ja elämä ovat turhia, tai niitä ei oikeastaan enää ole olemassa, sillä sielu puhdistautuu elämästä.

Elokuvasta monimutkaisen teki sen viittausverkosto. Välillä Saunassa viitattiin suorasanaisesti aiemmin tapahtuneeseen, eli juoneen, jota katsoja seuraa. Tämän lisäksi viitattiin jatkuvasti  ympäröivään tarinaan, jonka katsojakin tietää, koska se on selitetty hänelle.Sekavan elokuvasta teki se, että elokuvassa viitattiin lähes tauotta vahvan tulkinnalliseen sisältöön, johon elokuva ei antanut vastauksia. Näitä seikkoja olivat esimerkiksi elokuvan juonessa aiemmin tapahtuneet asiat (jotka katsoja sai päätellä itse), historiallinen sisältö, metafyysiset käsitteet (kuten pimeys, paha), kansanperinne, sekä rikas, tuoreella tavalla esitetty symboliikka. Elokuva ei siis oikeastaan antanut tulkintansa avaimia katsojalle juuri lainkaan. Tuloksena oli tästäkin huolimatta mielenkiintoinen, monitasoinen ja vaikea raina, joka jäi pohdituttamaan.

Elokuvassa vastakkain olivat kaksi henkilöä: professori, joka ei uskalla kohdata omaa pimeyttään ja ammattisotilas, joka avoimesti myöntää, että on tappanut 75 ihmistä Pitkän vihan aikana. Sotilas ei kuitenkaan osaa olla mitään muuta kuin sotilas, sillä hän ei näe itselleen mitään muuta loppua kuin ikuisen taistelun, vaikka sota hänelle henkilönä olisi vain väline saavuttaa perheellensä maata. Todellisuus on kuitenkin toinen - ja sotilas joutuu myöntämään sen itselleenkin elokuvan aikana.Saunan ristiriita syntyykin siitä, mitä tapahtuu, kun sotilas joutuu vastaamaan teoistaan jollekin itseään suuremmalle voimalle; sovittamaan pahan, jonka olemassolon itsessään hän on jo myöntänyt. 

Elokuvassa hahmot ja yliluonnolliset tapahtumat sijaitsivat samalla tasolla, mikä teki maagisista elementeistä ja niiden olemassa olosta mutkatonta. Kertaakaan elokuvassa ei esimerkiksi turhaan kulutettu aikaa siihen, että hahmot yrittäisivät kieltää yliluonnolliset tapahtumat. Elokuvan henkilöhahmot ja yliluonnollisuus sijaitsivat siis samalla tasolla, jolloin esimerkiksi keskiajalla eläneen ihmisen maailmankuva, yliluonnolliset tapahtumat ja uusi, moderni muoto, sekä nykykieli, jossa voi käyttää keskiajan ihmiselle todennäköisesti tuntemattomia ilmaisuja (kuten homostelu), eivät riidelleet keskenään, eikä mitään korostettu tarpeettoman alleviivaavasti tai tuomitsevasti.

Esimerkiksi kuolema on elokuvassa osa ihmisen elämää, eikä asia jota pitää vältellä, ja josta puhumista pitää pelätä. Vasta sellaiset asiat, kuten pelastus, sovitus ja anteeksianto ovat elokuvan henkilöille epävarmuutta herättäviä asioita. Elokuvassa oli lähellä karjalaisen kansanperinteen käsitys kuolemasta ja elämästä rinnakkaisina ja limittäisinä tiloina, jotka ovat osia samasta lankakerästä, mutta silti järjestäytyneinä tiloina. Karjalan kansanuskomuksissa vainaja voi silti vielä liikkua ylisessä, eli elävien maailmassa, ja elävien ja kuolevien toiminta liittyvät myös toisiinsa.

Juttelin elokuvasta mieheni kanssa pitkään ja hän kertoi espanjalaisesta, 1500-luvun puolivälissä eläneestä mystikosta Ristin Johanneksesta, joka on runoissaan ja kirjoituksissaan tuonut esille sielun tilan "pimeä yö".  Tämä pimeä yö on tila, joka tähtää kaiken ruumiillisen toiminnan ja pyrkimyksen lakkaamiseen, askelen ennen Jumalaan, eli valoon ja hyvään yhtymistä. Pimeä yö on siis tila, josta Johannes käyttää vertauskuvaa talo (Hiltunen 2009), jossa kaikki on annettu anteeksi. Ihminen on siis tilassa, jossa ollaan sovituksen toisella puolen, kaikki teot on tunnustettu ja tehty läpinäkyviksi. Ihminen on yksin itsensä kanssa. Mitä lähemmäksi Jumalaa hän pääsee, sitä syvempään pimeyteen hän uppoaa. Tämä ei ole kuitenkaan pelon tai tuskan tila, vaan puhdistus; sielun valoon astumisen rankin ja ahdistavin vaihe, pahempi kuin kuolema. Vielä lopullisen yhdistymisen hetkelläkin sielu on yön pimeydessä, kunnes ei ole jäljellä mitään kuin yön pimeyttä. Kohde on siis välttämätön pimeys, armahtava, kaiken tietävä tila, jossa yksinäisyys on täydellistä.

Lähtökohtaisesti, elokuvan hahmot vaeltavat jo pimeydessä, ja sauna, lopullisen yhtymisen talo, sijaitsee keskellä suota, elämän ja kuoleman, valon ja pimeyden keskellä paikassa, joka ei ole ja on - joka kuuluu johonkin maailmaan, mutta silti on irtaallaan kaikesta. Erityisesti elokuvan päähenkilön vaellus on elämää osittain myönnytyksien ja tosiasioitten toteamisten suossa. Sotilas on sotilas, eikä osaa muuta kuin tappaa. Sotilas myös tietää, mikä hän on - murhaaja ja teloittaja. Sotilaan sielu on matkannut yön, eli elämän vaiheita, jossa on ollut mukana pilkahduksia valosta: sotilaalla on perhe ja tavoitteita, mutta kuitenkin sielun vääjäämätön vaellus jatkuu kohti lopullista pimeyttä, jossa kaikki teot ovat läpinäkyviä sielulle itselleen. 

Pimeydessä kaikki on jo anteeksi annettu, teoilla ei ole merkitystä. Saunaan astuessaan sotilas kohtaa kuitenkin kauhistuttavan pelottavan asian, sillä sotilaalla ei ole mitään muuta kuin itsensä ja tekojensa sovitus. Sota on tehnyt hänestä koneen, joka pelkää  hetkeä, jolloin tämän maailman ajassa tapahtuva sotiminen ei enää oikeuta hänen tekojaan. Sauna on sotilaan yksityinen puhdistautumisen tila, johon joutuvat kuitenkin kaikki muutkin - pikkuveli on sotilaan 74. uhri, mutta koska pikkuveli menee saunaan ennen sotilasta, hänestä tulee pimeyden oma, jolloin sotilaasta itsestään tulee pimeyden 75. uhri.

Sotilaan rinnakkaishahmona elokuvassa toimii hänen veljensä kellariin lukitsema tyttö, jonka sotilas välillisesti tappoi jättämällä hänet kellariin. Kun tyttö on joutunut kellarissa pimeyden valtaan, hänen hahmonsa ilmestyy sotilaan pikkuveljelle niin kauan, kunnes pikkuvelikin joutuu pimeyteen. Elokuvassa käy ilmi, että tällaisessa pimeyden tilassa (eli esimerkiksi tytön kellarissa) seisoo joku toinen, jota ihminen ei halua katsoa. Pimeään tilaan joutunut ihminen yrittää välttää liikehdintää, koska ei halua, että toinen katsoo häntä. Tämän hahmon voisi tulkita myös kuolemaksi, mutta mielestäni tilassa on läsnä ihminen itse. Tilanteessa, jossa paha on voimakkaasti läsnä, ihminen haluaa kääntää katseensa pois, jotta ei huomaisi itseään katsovan pahan olevan peräisin omasta itsestään; paha ei elokuvassa ole sauna, tai teot - paha ei ole edes pimeys tai kuolema. Pahuutta ei ole enää olemassa elokuvan tilassa. On vain pimeyttä, joka jatkuu ja jatkuu, kunnes sielu lopullisesti suostuu ja on valmis kohtaamaan lopullisen puhdistautumisensa tilassa, joka on kuoleman ja elämän rajamailla, limbuksessa.

Seuraavaksi lukulistalle menee ehdottomasti Ristin Johanneksen Pimeä yö. Saa nähdä, ovatko nämä pohdinnat Johanneksen kirjoituksiin tutustumisen jälkeen enää paikkaansa pitäviä.

Pyhäpäivänä onnistuttiin, epäonnistuttiin ja katsottiin hyviä elokuvia

Hyvää mennyttä pyhäinmiestenpäivää kaikille. Meillä kun ei tuota halloweenia pahemmin vietellä, niin on tapana ollut juhlia pyhäinmiestenpäivää ihan olan takaa. En ole mikään kulttuuriprotagonisti, mutta mielestäni halloween Suomessa on ontto juhla"pyhä" verrattuna perinteiseen pyhäinmiestenpäivään, vai oletteko toista mieltä? En ole tähän mennessä nähnyt sillä mitään muuta sisältöä kuin materian haalinta ja/tai ovelta ovella kiertäminen. 

Toivottavasti halloweenin juhlinta pysyy jatkossakin pienenä juhlana, sillä perinteitä ei voi siirtää vaikka näkisimme jatkuvasti sitä televisiossa tai muussa mediassa. Sitä paitsi, jos ihmiset eivät edes muista, milloin halloweenia vietetään, tai päivä menee sekaisin pyhäinpäivän kanssa (eli siis juhlitaan pyhäinpäivänä halloweenia), niin kyllähän se jo kielii siitä, että halloween on niin päälleliimattu tapa. Kyllä minä silti mieluumin käyn hautausmaalla sytyttelemässä kynttilöitä ja mietiskelen menneitä ihmisiä. Toisaalta kyllähän asian voi ajatella myös siltä kantilta, että pyhäinpäivää ei nykyään enää koeta yhtä merkityksellisenä juhlana, mikä on sinänsä minusta surullista. Julhin kyllä mielelläni esimerkiksi ystävänpäivää, mutta halloween ei tarjoa minulle käytännössä mitään sellaista sisältöä, joka olisi mielestäni tärkeää. Ei kurpitsalyhdyissä mitään vikaa ole, mutta itse en välttämättä antaisi ovelle koputtavalle kersalle karkkia, vaikka kuinka kepposella uhattasiin.

No, mutta joka tapauksessa meillä on ollut aina tapana viettää pyhäinpäivää siten, että kutsumme joukon vahvavatsaisia kavereita kokoon ja katsomme kauhuelokuvia (tai joskus jotain muita elokuvia), jonka jälkeen käymme Joensuun päähautausmaalla sytyttämässä kynttilät.

 

Päivä alkoi  aiemmassa postauksessa olevan ruisrinkulan päällystyksellä. Olin jo tehnyt pohjan edellispäivänä kostumaan ja kakun kokoaminen oli nopea askar. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, olisin ehkä seuraavana päivänä syötävään kakkuun tehnyt mieluumin yhden tai kaksi vaalean leivän kerrosta, sillä kakku oli hieman rouheaa vielä tuolloin. Nyt sunnuntaina, kun söimme rääppeitä, niin kakku oli huomattavasti parantunut niin koostumuksensa kuin makunsa puolesta. Meinasin jo lauantaina kirota tuon kakun epäonnistumista, mutta sunnuntaina koostumus tyydytti niin paljon, että kirot jäivät puolitiehen.

Muualle haudattujen muistomerkki

Suklaakakun kanssa kävi vähän köpelösti. Kakkutaikina ja maku olivat aivan kohdillaan ja levonta onnistui aivan mainiosti, mutta kakkua leikattaessa huomasin, että kakku oli täysin raaka sisältä. En käsitä, minkälaisessa vuoassa kakku olisi tarkoitus paistaa, mutta ensinnäkin kakku ei lössähtänyt keskeltä ollenkaan, niin kuin tarkoitus oli. Toisekseen, vaikka kakku oli pinnan keskustastakin niin kiinteä, ettei se löllynyt, kun pohjan nosti pois uunista, niin silti keskustan sisäosa jäi niin raa'aksi, että se muistutti lähinnä juoksevaa suklaakastiketta. Hyvää se silti oli, ja koko hoito hävisi lautaselta alle aikayksikön, mutta tiedättehän sen tunteen, kun olette niin kovasti odottaneet lopputulosta ja sitten kaikki ei menekään ihan putkeen...

Lopputulos ei ainakaan näyttänyt kovin raa'alta.

ELI korjauksena tuohon kakkuohjeeseen:

PAISTOAJAN ON OLTAVA PIDEMPI KUIN OHJEESSA, varsinkin jos paistatte kakun normaalissa irtopohjavuoassa. Ohjeen maku oli kuitenkin erinomainen, muistutti Fazerinaa. Koekaniinit totesivat: "Olen syönyt tänä vuonna kahta loistavaa kakkua ja tämä oli niistä toinen", "Hyvää kakkua",

Paras leivonnan vaihe!

Takina on helppo: Yhdistetään keltuaisvaahtoon sula suklaa ja voi, sekä lopuksi marenki ja muut makuaineet. Suosittelen paistolämpötilaksi ehkä 200:a astetta ja ajaksi 45-50 min.

BTW: Putkeen menemisestä puheenollen, aina kannattaisi muistaa äidin neuvot. Meni lauantaina varmaan kaksi kiloa hilloa kompostiin, koska ne toimivat sujuvasti petrimaljoina homeviljelmälle. Arvatkaa, tiskasinko tai desinfioinko purkit ennen hillon purkitusta...?

Luonnollisesti kaunis

Kuva täältä 

 http://www.youtube.com/watch?v=WWJfsGoc6fw&feature=related
Hieman teemamusiikkia.

Jouluisin tekee aina mieli vähän hemmotella itseänsä enemmän, sillä on aikaa. Joulusaunassa onnistuvat helposti erilaiset kasvohoidot, vartalokuorinnat ja hiusnaamiot. Tässä päivityksessä esittelen muutaman reseptin, jotka ovat kaikki itsetehtyä kosmetiikkaa, mistä saa myös helposti luomua alusta loppuun saakka. Seuraavassa päivityksessä esittelen ehkä jouluoluita ja kerron lukuprojektistani.

Kuva Karoliinan kammarista

Ensinnäkin, joulusaunaan voi harkita vihtaa, joita saa pakastettuna tai kuivattuna muun muassa Citymarketeista. Vihdan voi myös tehdä katajasta, mutta sillä vihtominen voi olla hellyyttä vaativaa puuhaa. Saunaan voi myös käydä keräämässä männynoksia, katajoita, ja laittaa ne veteen, jossa on pari sokeripalaa piristämässä. Muista sulattaa oksat ennen kuumaan siirtämistä esimerkiksi välieteisessä tai muussa paikassa, jossa on hieman lämpimämpää kuin ulkona. Tämä sen takia, että neulaset eivät ala irtoilemaan heti.

Saunaan voi laitella tuikkuja. Yksi hyvä idea on ottaa valmista löylytuoksua, sekoittaa sitä veteen ja kaataa seos kauniiseen pulloon: esimerkiksi näin: http://kauppa.wanhamarkki.fi/category/2/loylytuoksut josta löylytuoksua voi kaataa suoraan kauhaan ja nakata kiukaalle. Näin tuoksu on vain yhden löylyn mittainen, eikä vesiä tarvitse vaihtaa. Tietysti puhdas sauna ja nätit laudeliinat kuuluvat asiaan.

Harmi vaan, että meillä ei ole saunaa. Aion kuitenkin varata saunavuoron taloyhtiön saunasta ja viedä sinne kynttilöitä ja niin edelleen, sillä joulusauna vaan ei ole mitään ilman tuoksua ja kynttilöitä. Sen verran olen tuosta luonnonkosmetiikan käytöstä oppinut, että vartalovoiteiden itse tekemistä ei kannata edes yrittää, koska niistä ei vaan yksinkertaisesti tule yhtä hyviä kuin kaupan voiteista.

Tämä on Kesse.

Nämä laudeliinat himottaisivat

Sitten tahdon jakaa täällä sellaisen jutun, joka juoksi minua vastaan ja on ollut lyömätön ihonkuorija. Ystäväni vei minut samaiseen saunaan, josta meinaan meillekin joulusaunan varata ja hänellä oli turkkilaisessa hamamissa käytössä oleva pesulappu. Tein nyt vähän selvitystä ja lapun nimi on turkiksi Kesse. Kun kuorin sillä ensimmäistä kertaa ihoa, valkoiset madot vain tippuivat lattialle, kun lappu oli niin tehokas ja iho oli tämän jälkeen kuin öljytty, niin pehmeä kaksi viikkoa. Laput ovat todella halpoja ja tuhat kertaa parempia kuin mitkään tahansa kuorinta-aineet, plus, laput voi pestä pesukoneessa. Aion kääntää kivet ja kannot saadakseni tuollaisen Joensuusta. Kerron sitten, miten löysin.

Kuva

Maustekuorinta ja itsetehty saunahunaja

 

Olen muutaman vuoden ajan tehnyt jouluisin maustekuorintaa, johon survon morttelilla kuorivan seoksen. Tästä saa erittäin helposti joululahjapurnukan. Tiedän, että on olemassa myös suolakuorintoja, mutta yhden kerran olen sitä hommaa kokeillut ja voin kertoa, että sanomista tuli. Kirveli nimittäin niin paljon, että ei enää koskaan.

Maustekuorintaan tulee vaihtelevissa määrin joulumausteita, eli kanelia, neilikkaa, muskottipähkinää raastettuna, maustepippuria, kardemummaa. Nämä mausteet hienonnetaan (tai ostetaan) rakeisiksi ja sekoitetaan keskenään. 

Jos teet kuorinnan itsellesi ja käytät sen saman tien tee näin: Sekoita mausteet siihen määrään siirappia tai juoksevaa hunajaa, jonka arvelet käyttäväsi kuorintaan. Lisää siirappiin sokeria, ja sekoita, kunnes seos on tahmea mössö, joka venyy hieman. Hiero tätä saunan pehmentämälle iholle, joka on kostutettu hieman. Hankaa pehmeillä ja pyörivillä liikkeillä, mutta reippaasti painaen, jotta iho kuoriutuu. Seos saattaa sotkea hieman, joten huuhtele suihkutilat huolellisesti, jotta lattiat eivät jää tahmaisiksi.

Jos teet mausteseoksen lahjaksi, voit sekoittaa mausteseoksen fariinisokeriin, sulkea sen purkkiin ja antaa lahjaksi purnukan lisäksi myös tönkän hunajaa, sekä kirjoittaa kuorinnan käyttöohjeet pakettikorttiin. Koristellulle purkille löytyy myöhemmin käyttöä. 

http://sweetsweetthings.blogspot.fi/2011/11/koristellut-purkit.html

Itsetehtyyn saunahunajaan tarvitset vain hunajaa, johon on kevyesti sekoitettu sokeria ja pieni loraus oliiviöljyä. Saunahunajaan voit lisätä halutessasi mausteita, kuten rosmariiniä, laventelia tai ruusua. Myös eteeriset öljyt käyvät.

Kasvonaamiot imeytyvät hyvin saunan jälkeen

 

Tykkään tehdä paljon kasvonaamioita ja joskus teen niitä itsekin. Nämä kasvonaamiot sisältävät eteerisiä öljyjä ja ovat siis tarkoitettu iholle, joka on herkkä, mutta aivan atooppiselle iholle sopii kaikkein parhaiten naamioksi paksu kerros Aqualan L:n kaltaista perusvoidetta, jonka kanssa voi mennä saunaan. Jos sinulla on päänahassa ongelmia, perusvoiteet saunassa tekevät aika hyvää kutisevalle päänahalle, jos ne hierotaan kiinni ihoon. Ohjeet on otettu kirjasta Hyvän olon viikonloppu -kauneutta ja virkeyttä kotikonstein. Anna Selby. Koetelkaa ihmeessä myös kuvassa olevaa banaani-avokadonaamiota, joka on erittäin halpa ja helppo mössö, jota voi levittää myös hiuksiin.

Täältä kuva ja alkuperäinen, myös hyvin käyttökelpoinen ohje

Kuivalle iholle:

2 tl kirkasta juoksevaa hunajaa

2 tippaa laventeliöljyä

2 tippaa ruusuöljyä

Sekoita hyvin

Normaalille tai rasvaiselle iholle:

2 tl maustamatonta jogurttia

2 tippaa sitruunaöljyä

2 tippaa sypressiöljyä

Sekoita hyvin. Älä levitä silmänympärysiholle. Anna vaikuttaa 10-20 minuuttia ennen huuhtomista.

Tujumman hoitoöljyn sekoitat helposti 50 ml jotakin kylmäpuristettua kasviöljyä (oliivi, manteli, auringonkukka, kookos jne.). Sekoita joukkoon oman ihotyyppisi eteeriset öljyt.Seoksesta riittää moneen käyttökertaan ja sitä voi pitää naamion tavoin tai jättää tehohoidon tavoin yöksi.

Kuivalle iholle:

50 ml öljyä

10 tippaa ruusuöljyä

10 tippaa laventeliöljyä

5 tippaa ruusupuuöljyä

Normaalille tai rasvaiselle iholle:

 50 ml öljyä

10 tippaa sitruunaöljyä

10 tippaa laventeliöljyä

5 tippaa sypressiöljyä

Vanhenevalle iholle:

50 ml öljyä

10 tippaa frankinsensiöljyä

10 tippaa neroliöljyä

5 tippaa ruusuöljyä

Eteerisiä öljyjä saa luontaistuotekaupoista, apteekeista ja kosmetiikkaliikkeistä. Jos et tiedä mistä etsiä, kysy noista, niin pääset oikeille jäljille.

Kuva

Hiushoito antaa kiiltoa

 

Hiusnaamio kuiville ja pitkille hiuksille
1/2 dl oliiviöljyä
2-3 rkl Jojobaöljyä
1/2-1 rkl valkoviinietikkaa

3 rkl hunajaa
3-5 tippaa rosmariiniöljyä

Vaikutusaika puoli tuntia. Pese päänahka, mutta älä hiuksia. Toista 1 kerran viikossa.

Kiiltoa kaipaavaan tukkaan tepsii

2 rkl rosmariinia
½ l kiehuvaa vettä
6 rkl manteliöljyä
n. 30 tippaa laventeliöljyä

Kiehauta rosmariini ja siivilöi, lisää manteli- ja laventeliöljy. Hiero kuiviin hiuksiin ennen pesua 15-30 minuutiksi. Antaa kiiltoa ja kammattavuutta.

Itsetehty huulirasva on hyvä joululahja

 

Tätä kokeilen jossain vaiheessa, laitan tänne sitten kuvasarjaa.

OHJE:

• Mehiläisvahaa (luontaistuotekaupasta)
•  Oliiviöljyä tai manteliöljyä
• Pieniä metalli-, lasi tai muovipurkkeja, pillerirasioita (tavarataloista, askartelumyymälöistä tai Tiimarista)
• Mauksi ja tuoksuksi muutapa tippa piparminttuöljyä tai ruusuvettä tai hunajaa

Sekoitussuhde yksi osaa mehiläisvahaa ja kaksi osaa öljyä. Jos huulirasvassa on enemmän öljyä, siitä saa kiiltävämpää, jos taas enemmän mehiläisvahaa, se on paksumpaa. Esimerkiksi kolmeen pieneen vaseliinipurkin kokoiseen purnukkaan tarvitset noin desin mehiläisvahaa. Sulata varovasti vaha vanhassa kattilassa. Se muuttuu kiinteästä juoksevaksi hetkessä. Nosta kattila liedeltä, ettei vaha pala. Lisää öljy, maku- ja tuoksuaineet. Sekoita varovasti, seos on kuumaa. Lisää halutessasi väriä sulattamalla seokseen pala huulipunaa. Kaada seos purkkeihin ja anna jähmettyä rauhassa. Liimaa purkkiin ihana itse tekemäsi etiketti.

Pillerirasioita saa tavarataloista. Myös huulirasvahylsyjä saa askartelukaupoista tai tilaamalla netistä.

Kakku-unelmat lähtevät aina lapasesta

Meillä vietetään lauantaina pyhäinpäivää ja sunnuntaina on tarkoitus kokoontua yhteisökahveille, kuten aina sunnuntaisin tapana on. Yleensä porukkaa tarttuu mukaan kirkon jälkeen (mieheni opiskelee teologiaa) ja tuloksena on tupa täynnä porukkaa. Rakastan kestitä ihmisiä. Minusta on mukavaa, että kotini ovet ovat avoinna ja täältä ei ainakaan tyhjin vatsoin lähdetä. Pitkän sairastelun jälkeen on ihan älyttömän kivaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja rupatella joutavia koko päivän. Joskus minulla on sunnuntaisin töitä, joten kirkkokahvit eivät onnistu, mutta tänän sunnuntaina ja lauantaina on töistä vapaata, joten pitää ottaa nyt kahvia ihan olan takaa.

Mietiskelin, että leipoisin jotain juhlan kunniaksi ja eri herkut sitten luonnollisesti sunnuntaille. No. Lähtihän se sitten täysin lapasesta ja olen nyt noin kaksi tuntia selaillut näitä ruokaohjeita. Kävin katselemassa Nigellan http://www.nigella.com/  sivuja aamutelevision innoittamana. Tuo ohjelma on ihan ihmeellinen, siinä on kyllä osattu kokkausohjelmasta tehdä täysin salaa samalla lifestyle-ohjelma. Nauran aina itsekseni Nigellalle, koska hänen brändiinsä nähtävästi kuuluu sellainen express-tyylinen ruoka, jossa ei esimerkiksi inkivääriä kuorita, koska "ei jaksa, ja tahdon ajatella sen niin, että tuleepahan lisäkuitua ruokaan". Ohjeet ovat hyvin usein sellaisia "kaikki-sekaisin-ja-vuokaan"- ohjeita, joista osa toimii ja osan tekisin itse toisin. Minusta Nigellalla on hyviä leivontaohjeita, ja aionkin joulun alla koettaa leipoa Nigellan ohjeen mukaan jonkun puddingin, varmaan leipäpuddingin.

Tajusin sivustoa selaillessani, että ystäväni Fröken M:n (http://himmelkaka.blogspot.fi/) masteroima Guiness-kakku on Nigellan resepti ja löytyy tuolta: http://www.nigella.com/recipes/view/chocolate-guinness-cake-3086. Meinasin jo alkaa kirjoittaa ohjetta ylös, mutta sitten päätin selailla kakkuohjeita lisää. Päädyin lopulta leipomaan sunnuntaiksi tämän helpon ja puolivaivattoman tekeleen: http://www.nigella.com/recipes/view/chocolate-cloud-cake-170

 Suklaapilvikakku (Kuva täältä)

Kakkupohja

• 250 g tummaa, 70 % suklaata
• 125 g pehmennettyä, suolatonta voita
• 6 munaa, joista 4 erotellaan
• 1 dl sokeria keltuaisten kanssa
• 1,5 dl sokeria valkuaisten kanssa
• 2 rkl Cointreau'ta
• 1 appelsiininkuori

Päällystö

• 5 dl kuohukerma
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl Cointreau'ta
• Ripottele päälle aitokaakaojauhetta

 180 c 35-45 min, tarkkaile paiston aikana kakkua ja muunna paistoaikaa kunnes kakku on  

 kohonnut, haljennut ja keskusta ei enää hylly.

1. Pistä paistoväline, elikkä uuni 180 celsiukseen
2. Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla.
3. Sulata suklaa vesihauteessa ja sulata voi sinne sekaan.
4. Erottele 4 kananmunaa, säästä valkuaiset. Vatkaa 2 kokonaista munaa ja 4 keltuaista sokeridesin kanssa vaahdoksi ja lisää suklaaseos vaahtoon. Lisää Contreau ja appelsiininkuori.
5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää 1,5 dl vaahtoon hiljalleen, kunnes vaahto pysyy muodossa.
6. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan. Kaada vuokaan ja paista 35-40 min.
7. Lätkäise vaahtosysteemit (kaikki sekaisin vaahdoksi) kakun päälle, kun kakku on jäähtynyt, tai kun halajat kakun syödä.

Varoitan tässä vaiheessa, että olen muuntanut nämä mitat brittisysteemistä, vaikka Nigellan sivusto väittää näiden olevan jo "metric systemissä", kuitenkaan en itse jaksaisi lähteä mittailemaan sokereita grammoissa. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole eikä se olennaisesti kakun makua muuta, jos marenkiin tulee kymmenen grammaa enemmän sokeria kuin on tarkoitus. Rasvaakin voi vähentää helposti tuon 25 g kakun siitä kärsimättä, methinks.

Sitten olisi päätettävissä enää tuo lauantain pöperö. Meille on tulossa jo lisäpelvoittava seittikakku, koska H.P. Lovecraftin seuran puheenjohtaja aikoi leipoa. Siihen kylkeen tulee aurajuusto-piparirullia ja makurajoitteisille nirppanokille piparirullia, joista on karsittu jumalten ruoka pois. Sekä muuta natusteltavaa.

Päädyin kokoamaan voileipäkakun: http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/65077-lohi-ruisleipakranssi

Kuva täältä

Ruislohivoileipärinkula (YES! I created a monster)

2 pkt ruisleipää rinkulana, kostuta maidolla
Lohta (itse käytän savustettua, koska sitä sattuu nyt olemaan, muuten 2 pkt kylmäsavua)
1 paprika
tilliä
sinappia
1 rs tuorejuustoa
1 dl jukurttia
sitruunan mehua, jos haluaa, myös kuorta
mustapippuria
Päälle desi jukurttia plus 1 rs tuorejuustoa. Koristele niin kuin huvittaa. Mössöä voi laittaa väliin niin paljon kuin sinne mahtuu.