24.12. Joulupuuro

Kuva

Tonttulaan oli tullut joulu. Sen tiesi siitä, että aamuneljältä naapurustossa alkoi tuikkia valoja mökkien ikkunoista. Ylätiellä, jossa Teppanan mökki oli, kuului vaimea joululaulujen hoilotus, kun Hilja aloitti lempijoululaulunsa laulamisen aamukolmelta. "On hanget, korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä..."

Tontut koristelivat kuusensa, ennen kuin lähtivät töihinsä. Aamuherätys ei tuntunut pahalta, sillä tätä juhlaa oli odotettu taas yksi vuosi. Kaikki jouluvalmistelut oli jo aloitettu hyvissä ajoin, jotta kaikki tontut voisivat palata joulupäivänä kotiinsa viettämään rauhallista aikaa, eikä kenenkään täytyisi alkaa laittaa ruokaa tai siivota kiireellä - tontut kun muutenkin ovat aika rauhallista porukkaa, he eivät pidä hätäilystä vaan syövät mieluummin pipareita takkatulen ääressä.

Tonttu Teppana oli herännyt jo hyvissä ajoin ja oli lähdössä kylälle syömään aamupuuroa. Jouluaatto on pitkä työpäivä tontulle ja siksi Joulumuori keitti isoimmassa padassaan kaikille joulupuuron, jota sai syödä niin, että napa melkein ratkesi. Sitten jaksoi touhuta koko yön.

Pukinhuoneilla oli jo jonoksi asti porukkaa. Teppana jonotti hetken, mutta sitten hänelle tuli niin kylmä, että hän päätti mennä hetkeksi sisään katsomaan, tarvitseeko Muori apua.

"OI Teppana, sinä se olet aina niin kiltti ja kiva, kun autat muita", Muori huudahti ja antoi Teppanalle jättimäisen puurokauhan, jolla Teppana sai hämmentää puuropataa. Teppana sai vääntää kaksin käsin, hiki hatussa, että puuro ylipäätänsä liikkui mihinkään. Hän otti jalalla padan reunasta tukea ja ponnisti. "HNGGGGH!"

Puuron syötyään, tontut hävisivät salin pitkän pöydän äärestä omiin töihinsä. Teppana oli tänä vuonna määrätty Pukin rekeen porotontuksi. Viime vuonna hän oli höyläämöllä koko joulukuun ja sai siksi jouluaattona tanssia koko yön piirileikkejä muiden tehdastonttujen kanssa, kunnes Pukki tuli taas kotiin. Teppana valjasti porot, syötti ja puki niille suitset. Sitten hän pakkasi jäkälää säkkeihin ja kauhoi isosta sammiosta makean hajuista melassia pienempiin pusseihin. Sitten Teppanalle tulikin kiire, koska hän kuuli Pukinhuoneitten oven aukeavan ja tonttukuoron aloittavan laulamisen. Siitä Teppana tiesi, että Pukki oli lähtövalmis. Teppana talutti porot yksitellen pukin reen aisojen viereen ja kiinnitti aisat länkiin. Lopuksi hän heitti ruokasäkin rekeen ja asettui itse reen kannoille.

Pukki istahti rekeen, tervehti tontut. sääti sähkölaitteita ja istuimen sopivaksi itselleen ja laski sitten ajolasit nokalleen. Teppanaa jännitti joka vuosi, kun hän näki Joulupukin, sillä Pukki oli niin iso, vaikka hän olikin aina kaikille ystävällinen. "No niin, tonttuseni! Olemmekos valmiita lähtöön", Pukki huikkasi kaikille olkansa yli. "JOOOOO", tontut huusivat kuorossa. Sitten Pukki maiskautti suutaan, otti ohjakset ja porot lähtivät liikkeelle.

23.12. Joulukuusen haku

"Hoooooo", huusi Teppana aamulla. "Jouluaattoon on vain yksi päivä! Tänään täytyy käydä hakemassa kuusi", Teppana tuumaili. Jouluaattona tontut eivät ehdi hakea joulukuusia, koska menoa riittää aamusta iltaan. Siispä Teppana hyppäsi saappaisiinsa, nouti varastosta sahan ja lähti harppomaan takapihan metsään. Ulkona hän kiinnitti saappaisiinsa lumikengät ja lähti lampsimaan.

Yöllä oli satanut lunta ja kuusenoksat hohtelivat auringonpaisteessa. Kuusien seassa hyppivän Teppanan tonttulakin päälle tippui hiljalleen kevyitä pakkashiutaleita, jotka näyttivät valoa vasten kimmeltäviltä timanteilta. Teppana muisti, kuinka he olivat hänen ensimmäisenä joulunaan hakeneet joulukuusen yhdessä ylitontun kanssa ja se oli ollut tuuheampi kuin yksikään Tonttulan kuusi. Ylitontulla on ollut aina hyvä nenä kuusien suhteen. Ilmankos hän oli ylitonttu.

Kuva

Teppana käveli metsässä ja pysähtyi pienen, mutta terhakan näköisen kuusen juureen. Kuusi oli vasta taimi, mutta koska tontut olivat niin pieniä. ei kuusenkaan tarvinnut olla kovin iso. Teppana kumartui kuusen juureen ja aloitti sahaamaan sitä katki. Suh suh, saha lauloi, kun Teppana liikutteli sitä kevyesti rungon läpi. Lopulta kuusi napsahti poikki ja Teppana otti sen juuresta kiinni. Sitten hän raahasi kuusen takaisin tuvallensa ja nosti sen eteiseen sulamaan. Sillä aikaa kun kuusi suli, Teppana kaivoi joululaatikostaan esiin koristeet ja kuusen jalan.

Myöhemmin iltapäivällä Teppana viritteli kuusen jalkaansa. Hän ei vielä kuitenkaan koristellut kuusta, sillä Tonttulassa on ollut jo tuhat vuotta perinteenä, että kuuset koristellaan joka tontun kodissa vasta jouluaaton aamuna kello neljä, ennen kuin työt alkavat. Teppana asetteli koristeet valmiiksi kuusen juurelle ja lopuksi nosti pahvilaatikosta ison latvatähden, jonka hän salaa muilta tontuilta nosti jo paikalleen kuusen latvaan.

"Kyllä kuusessa tähti olla pitää, muuten joulu ei tunnu joululta", sanoi tonttu Teppana ja ihaili pientä kuustaan, jonka latvassa komeili iso, kultainen tähti.

Rauhaa, vain rauhaa

Jouluun on enää kaksi päivää ja olen käyttänyt joulunalusviikon miettien, mikä tässä hommassa on ituna. Olemme nimittäin lähdössä aattona ajamaan anopin ja apen luo ja täytyy kyllä myöntää, että on aivan mahtavan ihanaa, ettei joulua tarvitse valmistella tänne kotiin sen enempää. Se onkin herättänyt pohtimaan, miksi näin ei voi olla joka vuosi. Saan keskittyä siihen, mikä joulussa on mielestäni kaikista mukavinta; nimittäin hauskojen asioiden tekemiseen. Ja eikö sen niin pitäisi mennäkin, että jouluna ei hötkyillä? Silti pääkopassa paukuttaa koko ajan ääni, jonka mukaan pitäisi tehdä enemmän ja paremmin - onhan nyt joulu!

Uskokaa tai älkää, mutta koen joka vuosi hirveän jouluinflaation. Se tulee joka vuosi kuusi päivää ennen joulua ja yleensä sen muoto on pieni päänsärky siitä, että nyt pitäisi muka jotenkin alkaa tehdä jotain vaikka ei millään jaksaisi. Ensioireet ovat kyllästyminen perinteisiin joululauluihin, joita soitetaan joka paikassa marraskuun lopusta asti ja alaton tuntu siitä, että nyt pitäisi päästä joululomalle lepäämään. Mutta. Pitäisi siivota. Pitäisi käydä suunnitelmallisesti kaupassa. Pitäisi alkaa lukea kirjoja. Pitäisi sitä ja tätä. Sitä minä vain ihmettelen, että millä ajatuksella minun pääkopassani on muka mahdollista levätä hyvin ja siltikin tehdä koko ajan asioita.

Tänä jouluna olen kuitenkin tehnyt systemaattisesti aivan toisin. Otin viimeisille arkipäiville ennen varsinaista joululomaa kirjoittaakseni ison, 28- sivuisen esseepaketin, jonka kirjoitin apinanraivolla viikossa ja lopetin puoli tuntia ennen kuin kalenterista kääntyivät kakkosella alkavat päivät. Tällä vältin sen, että minulle tulisi liikoja hinkuja valmistella kaikkea ihan liikaa - olihan minulla "ihan oikeita hommiakin tehtävänä". Kyllä loma tuntuu aivan erilaiselta, kun on iskenyt pisteen isoon urakkaan ja sitten sen jälkeen raivannut pöydän kaikesta työstä. Joulukoristeet laitoin jo marraskuussa, että niistä ehtii nauttia ennen kuin ne pitää taas siivota pois.

Lisäksi olen jouluhämännyt itseäni. Sen sijaan, että olisin siivonnut, olen polttanut kynttilöitä. Sen sijaan, että laittaisin jouluruokaa, olen laittanut suppilovahverokeittoa ja pitsaa. Sen sijaan, että olisin tehnyt listoja siitä, mitä vielä pitää tehdä, olen istunut sohvalla ja katsonut mustavalkoisia Suomi-filmejä ja kuunnellut musiikkia. Mikä tärkeintä: huolehtimisen ja hössöttämisen sijaan olen ottanut iisisti. Se on ollut tosi vaikeaa. Parhaiten olen onnistunut hiljentymisessä käymällä kirkossa, koska siellä ihan aidosti saa luvan olla vaan ja mietiskellä.

piparkakkutalon piipertäminen on mukavaa vaihtelua leipomiseen

Minusta joulun tarkoitus ei ole suorittaa vaan hiljentyä. Sen takia minä joulua joka vuosi odotankin - siinä tunnelmassa on jotain, mitä ei muissa juhlapyhissä ole. Ulkona on jatkuvasti niin pimeää, että kaipaan alkutalvesta asti sitä, kun saa istua peiton alla kynttilänvalossa kaikkein mukavimmat vaatteet päällä ja tehdä jotain sellaista, mitä en ikinä muuten tee: katsoa telkkaria päivät pitkät, välillä iskeytyä ulkoilmaan, syödä suklaata, nukkua paljon ja nauttia paikallaan makaamisesta. Jouluun kuuluu mielestäni myös olennaisesti sukupolvien yhteys perinteiden kautta, rauha ja yhdessäolo. Mikään näistä ei kysy sitä, että kodin tarvitsisi olla putipuhdas tai pitäisi heilua ympäriinsä kuin hupsu.

Haluaisinkin toivottaa teille kaikille rauhaa, vain rauhaa sekä oikein hyvää joulua. Joulumieli löytyy hyvästä olosta.

Ja tässä niille, joita kyllästyttävät perinteiset joululaulut:

Etupihallemme oli ilmestynyt upeat jouluvalot

Keksipurkki on lahja miehen työpaikalta. Kiva idea:)

Olen pelannut ahkerasti Critter cruchia ja kikattanut itsekseni

22.12. Lintujen joulu

Kuva

Kun jouluaattoon oli enää kaksi päivää, tonttu Teppana huomasi pihakuusessaan kököttävän parven lintuja. Kun tonttu tihrusti lintuja tarkemmin, ne näyttivät olevan kylmissään ja pörhistelivät sulkiaan apean näköisinä.

Teppana harppoi hangessa lintujen luo:

"Huomenta tilhet. Onko mieli maassa? Näytätte kovin viluisilta."

"Niin me olemmekin", parvesta sirkutettiin.

"Pihlajanmarjat loppuivat jo aikoja sitten koko Tonttulan tienoolta ja nyt meidän pitäisi saada mahamme täyteen jotain muuta ruokaa, jotta jaksaisimme lähteä etsimään lisää marjoja ja lentää kauaksi."

Teppana mietti hetken ja sitten koputti Maken ovelle. Teppana osoitti lintuparvea ja kertoi lintujen tarinan Makelle. Sitten he tuumivat hetken yhdessä. He päättivät piilottaa linnuille ruokaa ympäri Teppanan pihaa, jotta linnut saisivat syödäkseen, mutta lämpeäisivät samalla, kun lentelisivät ympäriinsä ruokaa etsimässä. Teppana kävi pyytämässä, että linnut lentäisivät hetkeksi toiseen kuuseen istumaan, jotta he voisivat piilottaa ruokaa rauhassa. Kun linnut lähtivät, Make ja Teppana syöksyivät sisälle Teppanan tupaan ja alkoivat koluta keittiön kaappeja. He kasasivat pöydälle kaiken, mikä kelpaisi linnuille syötäväksi. Lopulta pöytä notkui marjoja, sieniä, pähkinöitä, rusinoita, manteleita, pullaa, leivänkannikoita, korppuja ja hedelmänpalasia. Sitten Teppana ja Make kantoivat ruoat ulos ja piilottelivät niitä Teppanan pihalle ympäriinsä pieniin koloihin ja piiloihin. Sitten he asettuivat odottamaan lintuja.

Pian tilhet saapuivatkin.

"Olemme piilottaneet teille ruokaa ympäri pihaa", Teppana huusi.

Olisittepa nähneet, minkälainen kuhina kävi Teppanan pihalla, kun tilhet lentelivät ristiin rastiin ja etsivät ruokaa. Linnut suhahtelivat ympäriinsä ja sirkuttivat onnellisina.

"Linnuille taisi koittaa joulu", Teppana hymyili ja vinkkasi silmää Makelle.

21.12. Hiljalle sattuu vanhinko

Kuva

Tonttu Teppana oli juuri sytyttämässä kolmatta adventtikynttilää palamaan ikkunalaudalleen, kun hän kuuli ensin ison narahduksen, sitten nirskahtavan katkeamisen äänen ja lopuksi rysähti niin, että Teppana luuli suurimman pihakuusen kaatuneen itsestään maahan. Tonttu otti jalat alleen ja hyppäsi katsomaan, mitä hänen pihallaan oli tapahtunut. Ovesta kurkistettuaan hän näki ensimmäisenä Maken, joka seisoi rappusten alapäässä ja raaputti päätään. Teppana avasi oven kokonaan.

Suoraan Teppanan oven edessä, pihakuusen juuressa, oli valtava käpykeko, jonka päällä törötti hämmästynyt Hilja-orava. Hilja katseli yllättyneenä ympärilleen: "Huh, mitenkäs tässä nyt näin kävi? Olin juuri sullomassa viimeistä käpyä varastooni, kun luukut narahtivat ja niitä kiinni pitävä lukko petti. Ovet avautuivat ja sitten HUISKIS, sain käpyliukumäen suoraan pihallesi, Teppana."

Hiljan kotipuussa oli nimittäin tosi iso ja syvä käpysäiliö, jonka Teppana ja Hilja olivat yhdessä kovertaneet kuuseen. Hilja säilöi sinne koko kesän ajan käpyjä ja siemeniä, jotta hän ei aina unohtaisi, minne puuhun oli käpynsä piilottanut. Oli sangen näppärää, että Hiljalla oli kotinsa sisällä myös koko talveksi riittävä ruokavarasto. Varastom pohjalla oli luukku, josta Hilja aina keväisin tyhjensi ylijääneet kävyt ja roskat ulos avaamalla luukun. Nähtävästi säiliö oli ollut liian täynnä, eikä sitä kiinni pitävä lukko ollut kestänyt, vaan kävyt olivat valuneet ulos.

"Ei hätää, Hilja, minulla on ylimääräinen munalukko. Sillä me saamme ovet varmasti pysymään kiinni lopun talvea." Niin tonttu Teppana kävi hakemassa lukon tuvastaan ja he sulkivat varaston ovet yhdessä. Sitten Make ja Teppana ottivat molemmat kävyt syliinsä ja hettivät ne Hiljalle, joka puolestaan viskasi ne kuoppaan. Teppana koukisti polvensa, kyykistyi ja nakkasi kävyn toisensa jälkeen korkealle ilmaan. Koska käpyjä oli paljon, pitivät toverit välillä tauon ja joivat Maken tekemää kuumaa glögiä. Sitten he taas jatkoivat käpyjen heittelyä. Kun kello oli neljä, kävyt loppuivat ja Hilja painoi varaston oven varovasti kiinni.

"Kiitos Make ja Teppana. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman teidän apuanne", Hilja huokasi.

"Tätähän se joulun henki on", sanoi Teppana, "kyllä kaveria täytyy auttaa aina."

20.12. Suursiivous

Kun jouluun oli enää neljä päivää, tonttu Teppana aivasti. Sen jälkeen hän aivasti uudelleen. Ja uudelleen.

"Jestas. Onpa täällä pölyistä!"

Silloin Teppana päätti tehdä suursiivouksen niin kuin ylitontun ohjesäännössä tonttukuntaa kehotettiin. Ohjesäännössä luki:

"Jokaisen tontun; suuren tai pienen, tulee siivooman tupansa tomuttomaksi ja putipuhtoiseksi ennen jouluaaton koittoa. Joulutupa pitää koristeleman havunoksilla."

Tonttu Teppana tarttui tuumasta toimeen. Hän nosti matot syliinsä ja vei ne ulos tomutettavaksi. Sitten hän otti harjan ja huiski sillä pölypallot ovestansa ulos. Sitten hän otti märän luutun ja harjan ja hinkkasi tuvan lattian aivan kiiltävänpuhtaaksi. Lopuksi Teppana kiillotti tupansa ainoan ikkunan ja ihaili siitä heijastuvaa tonttuhattuaan hetken. Sitten hän tomutti matot, kantoi ne sisälle ja levitti lattialle. Lopuksi hän lakaisi ulkoportaat ja kantoi uudet havut oven eteen, ovimatoksi.

"Nyt saa joulu tulla", sanoi Teppana ja päätti lähteä illalla Tonttulan suureen yhteissaunaan, koska hän oli tehnyt koko päivän niin reippaasti töitä.

19.12. Jouluvalot

"Kylläpä on pimeää", ajatteli tonttu Teppana, kun hän tähyili ikkunastaan ulos keskellä iltapäivää.
"Taitaa olla jouluvalojen aika!"

Tonttu Teppana kipitti komerolleen ja nosti sieltä ison pahvilaatikon, jonka kannen hän aukaisi. Pahvilaatikossa oli kaikkea ihmeellistä, hauraita lasipalloja, paperienkeleitä, kultanauhoja ja tähtiä. Laatikosta tuli pehmeä kanelin tuoksu, sillä viime jouluna Teppana askarteli kokonaisista, kippuraisista kanelitangoista kuusenkoristeita. Aivan alimpana laatikossa oli kippurainen mytty.

"Hahaa! Siellähän ne valot piileksivät!"

Tonttu Teppana ei muistanut, kuinka pitkä valoketju hänellä oli laatikossaan. Siksi tonttu lähti kierittämään ketjua auki, mutta se ei tuntunut loppuvan millään. Pian ketjua oli tuolien yllä ja sohvalla, keittiön pöydällä ja matolla.

"Tämä taitaa olla viisainta tehdä ulkona loppuun", sanoi tonttu Teppana.

Ulkona tonttu aloitti hommansa uudelleen ja kieritti ketjun yhdeksi suoraksi pötköksi.
"Äh, eihän tästä yksin tule mitään", tuumi tonttu ja vilhelsi kovasti. Pian kuusenlatvoista kurkisti Hilja-orava.
"Teppana! Tarvitsetko apua?"
Make- lumikkokin pisti päänsä ulos hangesta.
"Tarvitaanko täällä apua?"

Kuva

Yhdessä kolmikko veteli valoketjua ympäri tontun pihaa. He kierittivät lamppuja puiden oksille ja talon katolle. Tonttu Teppana seisoi yhdellä jalalla ja kurotteli valosarjaa myös tupansa räystään alle. Viimein valosarja alkoi loppua ja tonttu pinnisti viimeisenkin lenkin kiinni. Sitten hän katseli pihaansa tyytyväisenä. "Aika sytyttää lamput", hän sanoi. Hilja kipitti pistorasialle ja tökkäsi töpselin seinään. Tuhat pientä, kiiltävää lamppua syttyi ja loisti Teppanan pihalla kuin kiiltomatojen sukukokous. Make, Hilja ja Teppana henkäilivät ihastuksissaan.

18.12. Lumipallo

Viikonlopun lähestyessä Teppana ja Hilja-orava pohtivat yhdessä, mitä hauskaa he voisivat tehdä.

"Ollaan lumisotaa", Hilja ehdotti, mutta Teppana ei ollut lumisotatuulella.

"Minun tekisi mieli vauhtihurjastella.", Teppana sanoi ja nojasi poskeaan käteensä.

"No mennään sitten Tonttulanmäelle laskemaan pulkalla", Hilja innostui. Teppanan mielestä se oli hyvä ehdotus.

Tonttulanmäki oli monenlainen. Siinä oli kulmia, jotka olivat jyrkkiä kuin vuoren seinämä. Kylälle laskeva puoli taas oli loiva ja siitä sai pitkät vauhdit Pukinhuoneen aukiolle asti. Siltä puolelta tontut yleensä laskivat mäkeä, koska jyrkällä puolella oli liikaa puita. Onneksi tänään ei satanut lunta, sillä mäestä sai niin kovat vauhdit, että kovalla lumisateella hiutaleet tuntuivat aivan pieniltä kärpäslätkiltä, jotka huiskivat arkaa tontun naamaa.

Teppanan asetti pulkkansa lähtövalmiuteen. Hilja toi potkurinsa aivan Teppanan pulkan viereen.

"Oletko valmis, Teppana", Hilja huusi ja aloitti lähtölaskennan: "Yksi, kaksi, kolme; viimeinen alhaalla syö jouluna mämmiä!"

Molemmat työnsivät pulkkansa alas mäeltä. Vauhti oli ensin aika hidas, mutta kun Teppana työnteli käsillä lunta pulkan vierestä, vauhti kiihtyi. Tuuli tiuversi Teppanan korvissa, ja Hiljan häntä näytti hassulta, kun siihen kerääntyi lumihiukkasia. Äkkiä Teppanan pulkka pomppasi niin, että Teppana hyppäsi hieman ilmaan. "Voi ei, töyssyjä", hän huusi juuri, kun isompi nyppylä osui hänen tielleen. Niin lensi pulkka ja pulkan mukana lensi Teppana. Kun pulkka laskeutui, se alkoi heittelehtiä niin, että Teppana ei pysynyt kyydissä, vaan pulkka kippasi tontun mäkeen. Teppanan vauhti ei suinkaan pysähtynyt, vaan hän jatkoi mäenlaskua pyörien vinhasti.

Harmi vaan, että Teppanalla sattui olemaan päällään villanuttu, sillä Teppanan pyöriessä nuoskalumi alkoi kertyä Teppanan paitaan. Lunta kerääntyi ja kerääntyi niin paljon, että lopulta Teppana pyöri mäkeä eteenpäin lumipallon sisällä. Onneksi Pukinhuoneitten aukio alkoi jo lähestyä, sillä Teppanan silmissä pyöri.

"BRLGHBRLGHAAAAAAAAHIHHIHHIHHIHBRLHVOOOIIIEIIII", hän huusi.

Hilja ei nähnyt Teppanaa, sillä hän laski potkurillaan Teppanan edellä ja hän jarrutti juuri sopivasti ennen aukion suurta kuusta. Sen sijaan Teppana ei pystynyt pysäyttämään vauhtiaan vaan pyöri alas mäkeä kuin mustikka ja törmäsi isoon kuuseen rysähtäen. Hilja ja muut paikalle sattuneet kuljetustontut kauhistuivat ja riensivät auttamaan Teppanaa, joka talutettiin pois kuusen juurelta sekavana.

"Teppana! Oletko kunnossa", Hilja kysyi huolestuneena.

"O-olen minä kai", sanoi Teppana. Häntä alkoi huvittaa oma hassu pyörintänsä ja toivuttuaan hän purskahti nauruun. Myös Hiljaa alkoi naurattaa, samoin kuljetustontut hohottivat toisiaan vasten. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

17.12. Viluinen kontio

Kun jouluun oli enää viikko, ilmestyi Teppanan ovelle märän ja viluisen oloinen karhu.

"Hui", sanoi Teppana, kun avasi oven.

"Hui itsellesi", vastasi karhu.

"Minulle taisi käydä vähän köpelösti. Olin rauhassa jo asettunut talviunille tuonne sinun takapihallesi, kun pesäni katto romahti niskaani. Voisinko kuivatellasisällä hetken?"

Teppana huomasi, että tämä karhu ei ollutkaan vaarallinen vaan apea ja suruissaan. Niinpä hän avasi oven varovasti ja karhu ahtautui sisään. Kun se istui Teppanan olohuoneessa, takan äärellä, se täytti melkein koko Teppanan tuvan. Karhun tassut olivat kaksi kertaa Teppanan pään kokoiset. Karhu tärisi ja ojensi käpälänsä kohti tulisijaa.

Kuva

Teppanan kävi sääliksi karhua ja hän haki sille liinavaatekaapista ison, pehmeän pyyhkeen, jolla hän kuivasi karhun selkää. Pikku hiljaa karhu alkoi virkistyä ja Teppana toi sille purkillisen karpalohilloa, jonka karhu pisteli poskeensa ja maiskutteli huuliaan. Kun karhun turkki oli kuiva, Teppana lähti hänen kanssaan katsomaan talvipesää.

Talvipesän katto oli romahtanut täysin sisään ja kummun tilalla oli sammaleessa vain kuoppa. Karhu katsoi surullisena pesäänsä.

"Missäs minä nyt nukun", se huokasi.

Teppana otti karhua tassusta ja johdatti sen takaisin tupaansa. Sitten hän otti esille tikkaat, joita pitkin pääsi kipuamaan ullakolle.

"Sinä voit nukkua tämän talven minun ullakollani. Se on sinulle ehkä vähän ahdas, mutta on se parempi kuin märkä ja kylmä talvipesä."

Karhu ilahtui niin paljon, että se kiersi kaksi jättimäistä käpäläänsä Teppanan ympärille ja rutisti oikein karhunhalauksen. Sitten se lyllersi ullakon tikkaat ylös niin, että Teppanan olohuoneen katto natisi, kun karhu asettui aloilleen. Teppana toi sille neljä peittoa ja peitti ullakon ikkunan paksulla säkillä. Sitten hän sanoi karhulle hyvää yötä ja sulki ullakon luukun. Sinne jäi karhu nukkumaan. Joinain talviöinä Teppana kuuli sen vaimean kuorsauksen, mutta muuten karhut ovat varmaankin melko hiljaista porukkaa.

16.12. Joulukynttilä

Tiistaina tonttu Teppana oli juuri lähtemässä Tonttulan yhteiseen joulukirkkoon. Joulukirkko järjestettiin jo hyvissä ajoin, koska kaikilla tontuilla oli jouluaattona niin kiire töissään, että ei kukaan silloin kirkkoon olisi kerennyt. Äkkiä Teppana liukastui rappusissa. Eilen oli ollut suojasää ja rappusille oli jäätynyt lunta, Teppanan jalka lipesi alta ja TUMPS TÖMPS PUMPS, tonttu heitti komean kuperkeikan keskelle pihatietään. Tonttuhatun kulkuset vaan kilisivät kun Teppana humpsahti täyden ympyrän.

Pyörähdyksensä jälkeen tonttu Teppana istui hölmistyneenä pihatiellä. Hän katseli yllättyneenä ympärilleen. Mutta mitäs tuolla hangessa pilkottikaan?

Teppanan käveli Ylätien alkuun pihansa poikki ja nosti hangesta kynttilän. Tämäpä merkillistä, mistä tänne kynttilä on joutunut, hän ajatteli. Kynttilä oli aika iso ja valkea. Se oli varmaan pudonnut joltakin. Se pitäisi viedä varmaan sisälle, Teppana ajatteli, mutta hänellä oli jo vähän kiire kirkolle, joten hän otti kynttilän mukaansa ja lähti tallustamaan kylälle päin.

Kirkolla oli jo paljon väkeä. Pienet, punapukuiset tontut tulveksivat kirkon ovilla. Värikkäiden ikkunoiden takana tuikki kynttilöitä ja kirkon sisältä kuului hiljaista urun soitton ulos asti.

"Täältä tämä kynttilä on varmaankin peräisin", Teppana sanoi hiljaa ääneen ja päätti näyttää sitä suntiotonttu Niiraselle. Teppana käveli sisälle ja nykäisi Niirasta hihasta.

"Ohhoh, täältähän tämä meidän karkuri löytyikin", sanoi Niiranen, otti Teppanan kynttilän kainaloonsa ja osoitti edessään olevaa kynttelikköä.

"Olin hakemassa näitä kynttilämestari Vahaselta ja liukastuin juuri sinun talosi kohdalla, Teppana. Olipa hyvä, että toit tämän tänne, koska ensi sunnuntaina on kolmas adventti ja minun olisi pitänyt hakea uusi kynttilä mestarilta asti. Kiitos", sanoi Niiranen ja nosti joulukynttilän paikalleen.

Joululeivonnaisia: munaton maustekakku ja tattikeksit

Päätimme tänä vuonna tehdä piparien sijasta sulaneita lumiukkoja, mutta kuten kaikilla pienillä kylillä, välillä joutuu oikeasti miettimään, miten reseptiä soveltaisi, kun ainekset pitäisi hakea kahdenkymmenen kilometrin päästä. Sen sijaan, että olisimme lähteneet hakemaan pieniä vaahtokarkkeja Joensuusta asti, päätimme käyttää neliökanttisten vaahtokarkkien sijasta vaahtosieniä. Keksi kuin keksi, ei kannata olla liian kirjaimellinen.

Sienikeksit

Taikinan ohjeen löydätte tästä blogista, sulaneiden lumiukkojen kohdalta: linkki tässä. Taikina vaatii sitten mielellään yhden yön lepoa kylmässä, muuten sitä on verrakseen hankala käsitellä.

Valkoinen pohja on samaa pikeeriä, josta postasin piparijoulukalenterin ohessa, mutta löysempänä. Tomusokerikuorrutteen käsittelyä helpottaa merkittävästi, jos sen laittaa muovipussiin tai leivinpaperitötteröön, muuten kuorrutetta on vaatteissa, hiuksissa ja matolla. Muovipussi on mielestäni hyvä siksi, että kuorrutteella on tasan yksi vaihtoehto tulla pussista ulos, kun pussista puristaa ilmat pois, laittaa suulle tiukan solmun ja leikkaa pienen reiän pohjaan.  Tasaiseksi kuorrutteen voi levittää lusikalla. Sienet pysyvät pystyssä itsestään, kun kuorrute on hiukan jähmettynyt, mutta jos haluat keksien pintaan strösseliä, ne kannattaa laittaa välittömästi tasaisen kuorrutteen levittämisen jälkeen, koska ne tarttuvat silloin helpoiten. Nämä keksit ovat muuten pikkuväelle huomattavasti pipareitten kuorrutusta ja koristelua helpompi tehtävä.

Munaton, kuohkea maustekakku - Superhelppo ohje

Törmäsin tässä kuivakakun ohjetta etsiessäni munattomaan piimäkakkuun, josta tuli aivan älyttömän pehmeä ja kuohkea. En tiedä, minkälainen ohjeen maku varsinaisesti on, mutta veikkaisin, että jahka kakku hiukan kuivuu, siitä tulee toisen makuinen kuin jos olisin maistanut taikinaa heti uunista ottamisen jälkeen. Tämä kakku siis selviää mainiosti joulun pyhät läpeensä, uuteen vuoteen asti, jos sitä säilyttää niin, ettei se nappaa makuja ilmasta (eli ei muovipussissa, ettei homehdu, mutta ei myöskään ilman kakkukupua tms. suojusta).

Taikina on todella iso. Siitä tuli kaksi normaalikokoista kuivakakkua, jos vuo'at olisivat olleet vieläkin pienempiä, olisi kakkuja tullut leikiten kolme. En oikein osaa sanoa, kuinka monta litraa vuo'an täytyisi vetää, että siitä tulisi yksi kakku ja monelle syöjälle siitä riittäisi. Mutta jos haluat tällä ohjeella tehdä vain yhden, normaalikokoisen kakun, puolita ohje.

Ohje

4 dl piimää tai kermaviiliä
2 dl tummaa siirappia
1 1/2 dl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
3 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1 1/2 tl soodaa
2 dl rusinoita, korintteja, kuivattuja hedelmiä - voi myös jättää pois.
175 g sulatettua voita tai margariinia tai kasvisöljy-margariini-sekoitusta

Sekoita piimä, siirappi ja sokeri kulhossa. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja rusinat. Lisää sulatettu rasva.

Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 2,5 l). Paista 175 asteessa 45–60 minuuttia. Voit itse säädellä kakun kuivuutta paistoajalla - jos haluat tiiviimmän ja kosteamman kakun, paista sitä vain 45 minuuttia tai kunnes se on nippa nappa kypsä. Mitä pienemmässä vuo'assa paistat taikinan, sitä ruskeampi ja rapeampi siitä tulee. Kokeile kakun kypsyys tikulla. Jos taikinaa ei tartu tikkuun, kakku on kypsä. Kumoa hieman jäähtyneenä. Koristele esim. sulalla suklaalla jos haluat.

Kuten näkyy, kakku kohosi aivan älyttömän hyvin ilman kananmunia.

15.12. Tiaisten lentoharjotukset

Teppanan pihalla kävi kova pörinä. Pihatieltä kuusenlatvaa, räystään alle ja taas taivaalle lenteli parvi pieniä tiaisia, jotka välillä istahtivat katonharjalle ja pörhistelivät höyheniään. Teppana meni ulos katsomaan, kun linnut lentelivät ympäriinsä.

Kuva

"Onko teillä lentoharjoitukset", Teppana kysyi linnuilta.

"On! Tule sinäkin mukaan", linnut vastasivat kuorossa.

"Voi ei, minä olen tonttu. En minä oikein tiedä, osaavatko tontut lentää", Teppana vastasi.

"Mistä voit tietää, jos et yritä", linnut kimittivät.

Tonttu Teppana otti muutaman juoksuaskeleen ja hyppäsi rapuilta ilmaan. Sitten hän räpisteli käsiään ylös alas niin kuin siipiä. Tuntui, että melkein kädet lähtivät irti, niin kovasti Teppana niitä heilutteli.

Sitten tonttu pössähti maahan kuten tontut ilmalennon jälkeen tekevät.

"Ei tainnut minun lentourastani tulla tällä kertaa mitään", sanoi tonttu Teppana.

"Taidan tyytyä katselemaan teidän silmukoitanne", Teppana huokaisi ja istahti rappusille. Linnut harjoittelivat kovasti ja tekivät upeita surmansilmukoita taivaalla. Teppana kävi hakemassa niille tallitontuilta lyhteen ja kipollisen kauroja, jotka Teppana laittoin pihalleen seipään nokkaan.

14.12. Yllätysvieras

Sunnuntaina Teppana sattui katsomaan ikkunasta ulos ja näki hangessa vilahtavan jotain valkoista. Teppana meni pihalle katsomaan. Rappusiltaan hän näki toisen vilahduksen jostain valkoisesta ja tällä kertaa mukana näkyi myös hieman mustaa.

"Huhuu", huusi Teppana, "Kuka siellä hangessa mönkii?"

Kinoksesta putkahti esiin kaksi nappisilmää ja musta kuono. Ensin niitä ei m
einannut erottaa valkoista taustaa vasten, mutta pian yllätysvieras heilautti korviaan ja nyt Teppana erotti, että selkeästi lumihangesta oli noussut pää. Pian sieltä nousi myös tassut ja vartalo.

"Terve tonttu! Minä olen Make", sanoi vieras.

"Tervepä terve", sanoi Teppana. Hän katseli vierasta ja kysyi: "Oletko sinä jääkarhu?"
Teppana ei nimittäin koskaan ollut nähnyt jääkarhua ja luuli, että jääkarhut ovat pieniä, pörröisiä ja valkoisia eläimiä, niin kuin hänen pihallaan seisova yllätysvieras.

"Jäärkarhu!" Huudahti Make, "En minä mikään jääkarhu ole! Minä olen lumikko. Serkkuni näätä kertoi, että täällä Tonttulassa olisi mukavasti hankia johon voisi kaivautua. Me lumikot kaivamme talvella hankiin käytäviä ja asumme siellä", Make kertoi.

"Onpa erikoista", tonttu Teppana ihmetteli, "Eikö teille ikinä tule kylmä?"

"Ei, meillä on paksu ja monikerroksinen turkki! Panetko pahitteeksi, jos teen talvikotini tähän sinun pihamaallesi? Täällä on niin paljon kohmeisia etanoita ja marjoja."

"Toki, on mukava saada seuraa."

Niin Teppana katseli koko sunnuntaina, kuinka Make kaivoi pihalla. Välillä se kipaisi ulkona. Tonttu Teppana ajatteli, että hänen on keksittävä Makelle joku tupaantuliaislahja, koska on aika harvinaista Tonttulassa, että etupihalle muuttaa lumikko. Teppana haki ullakolta viisi vanhaa lyhtyä, puhdisti ne ja laittoi niihin kynttilät palamaan. Sitten hän vei ne ulos Makelle.

"Kiitos Teppana! Olipa todella kilttiä! Sain juuri viimeisen onkalon valmiiksi - haluatko tulla katsomaan", Make kysyi. Koska tontut ovat pieniä, Teppana mahtui Maken tunneliin ryömimään. Tunnelissa oli pimeää, mutta yllättävän lämmintä. Ei olisi uskonut, että tunneli oli tehty lumesta. Teppana ja Make ryömivät perätysten tunnelissa, joka haarautui pienemmiksi tunneleiksi ja taas toisiksi tunneleiksi. Lopulta he päätyivät Maken nukkumaonkaloon, johon hän oli kattanut marjatarjottimen. Siellä Teppana ja Make söivät lumisia karpaloita ja istuivat kynttilänvalossa rupattelemassa.

13.12. Lucia ja matokruunu

Tonttulan kylällä järjestettiin Lucia-kulkue, mutta päivä oli niin tuulinen, että melkein myrskysi. Tonttu Teppana- parka oli lentää nurin tuulen voimasta, kun hän käveli kylälle päin katsomaan, kuka tänä vuonna saa kantaa kuusenoksista sidottua kruunua. Viime kerralla Lucia oli harmaapartainen ja möhömahainen makeistonttu. Lähes kaikki tontut nauroivat koko Lucia-laulun ajan, eikä esityksestä meinannut tulla yhtään mitään.

Perille päästyään Teppana huomasi, että Pukihuoneitten aukiolla oli päällä täysi hässäkkä. Luciaksi tänä vuonna päässyt kiharatukkainen tyttötonttu istui nyreän näköisenä keskellä aukiota ja mökötti. Hänen kulkuetonttunsa puolestaan koputtelivat kylän joka ovelle ja juoksivat taas seuraavalle ovelle koputtamisensa jälkeen.

Kuva

Teppana pysähtyi Joulumuorin eteen ja kysyi, mistä moinen hoppu on syntynyt.

"Voi, Teppana. Ei sinulla sattuisi olemaan sähkökynttilöitä? Olemme joka vuosi käyttäneet oikeita kynttilöitä Lucian kruunussa, mutta tänä vuonna tuuli on niin kova, että kynttilät sammuvat koko ajan."

Teppana mietti ja hetken päästä hänelle tuli idea.

"Joulumuori! Minulla ei ole sähkökynttilöitä, vaan jotain paljon parempaa", Teppana lähti juoksuun ja juoksi koko matkan kotiin asti kuin höyryveturi. Kotona hän kipusi ullakolleen ja kipitti kiireesti perimmäiseen nurkkaan.

"Hahaa! Täällähän te veitikat olette", hihkui tonttu Teppana lasipurkille. Hänelle nimittäin oli purkissa kiiltomatoja talvehtimassa. Jos ne toi lämpimiin sisätiloihin, ne alkoivat hehkua valoa. Mutta millä ne saisi loistamaan myös ulkona, kun siellä on niin kamalan kova myrskykin?

Pukinhuoneitten aukiolla seisoivat jo melkein kaikki Tonttulan tontut odottamassa kulkueen alkamista, eikä Lucian kruunun kynttilät vieläkään pysyneet liekissä. Onneksi Teppana jolkotti pitkin Alatietä kylälle ja pysähtyi hengästyneenä Lucian eteen. Sitten hän sitoi hämmästyneelle Lucialle kumisen kuumavesipullon päähän, iski kruunun sen päälle ja kääntyi kaivelemaan reppuaan.

"M-m-mitä sinä oikein teet", parahti Lucia hätääntyneenä. Sitten Teppana kaivoi esiin kiiltomatopurkin ja asetti sen varovasti kruunun päälle. Hitaasti, kiiltomadot alkoivat hehkua ja lopulta ne loistivat kirkkaasti Lucian pään päällä.

"No jopas ihmettä", Joulumuori kommentoi, "tuollaista Luciaa en ole aiemmin nähnytkään."

"Konstit on monet", virkkoi tonttu Teppana takaisin. Niin Lucia-kulkue alkoi ja Tonttulan kuuset kajahtelivat, kun kulkue lauloi:

"Taivaalla tähtivyö, kirkkaana loistaa. Viestiä jouluyön, tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kiiltomadot syttyy, kiiltomadot syttyy."

Käpymobile ja paholaisen hillo

Taas kiireisen kouluviikon jälkeen käväisin blogissa ja yllätyin iloisesti, kun kävijämittari oli pyörähtänyt 10 000 puolelle! Kiitos teille kaikille, jotka olette uskollisesti tai satunnaisestikin lueskelleet blogiani, se tuottaa minulle iloa. Omaksi iloksenihan minä tätä teen, mutta on mukavaa, että muutkin nähtävästi hyötyvät tästä jollain tavalla.

Ilotapahtuman kunniaksi saatte viikonloppuun tuplapäivityksen: Vuorossa chilihillon tuunattu resepti ja helppo käpykranssi, joss apuna voivat olla myös pikkuväki.

Paholaisen hillo

800 g tomaatteja

TAI 800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa

1 prk ananasta pieneksi pilkottuna
400 g punaisia paprikoita
4–6 punaista chiliä
6–8 valkosipulin kynttä

3 salottisipulia tai 2 tavallista keltasipulia

(1 tl cayennepippuria)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oregano

1/2 dl etikkaa
1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tuoreisiin tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat. Pane tomaattilohkot paistokasariin. Jos käytät säilöttyjä tomaatteja, käytä mehuineen ja leikkaa saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.

Näppärä joululahja esimerkiksi pienissä purkeissa.

Helppo käpymobile

Ota valmis kranssipohja tai sido kaksi tikkua ristiin. Sido kaksi narua solmuun neljästä suunnasta niin, että kranssi/tikut pysyvät tasapainossa ja ylhäälle muodostuu kahvat.

Mobileksi voi solmia ihan mitä tahansa. Tällä kertaa käytimme käpyjä. Mobilesta roikkuu aivan tavallista villalankaa, jota on kiepautettu käpyjen ympärille niin, että lanka menee syvälle suomujen juureen. Kävyt pysyvät langassa ilman solmujakin, jos se menee tarpeeksi syvälle käpyyn. Langan päähän sidoimme kulkuset.

Kranssia voi halutessaan koristella lisää, mutta usein yksinkertainen on kaunista.

Jäniskevennyksenä: Joskus askartelijan taskusta löytyy pääsiäisyllätys jouluna!

12.12. Luistinradalla

Perjantai oli liikuntapäivä Tonttulassa. Tällä kertaa kaikki tontut olivat luistelemassa. Lahjatehtaalla kävi jo kova kuhina, sillä joulu oli aivan nurkan takana, mutta silti kaikki tehtaantontut olivat mukana luistelemassa.

Aurinko paistoi ohuiden pilevien läpi kimmeltäviin puitten latvoihin ja Tonttulankoskesta, joka ei ole koskaan jäätynyt edes kylmimpinä talvina, nousi höyryä. Joulupukin mestaritontut olivat jäädyttäneet luistinradan aivan kosken viereen, koska siitä oli helppo nostaa vettä pumpulla maalle.

Kuva

Tonttu Teppana sitoi luistimia jalkaansa. Ne olivat hankalat. Teppana ähisi ja puhisi tiukentaessaan naruja, nosti vuorotellen koipiaan ilmaan ja kiristi, nousi välillä ylös koittamaan, joko luistin oli tarpeeksi tukeva. Aikansa äherrettyään, luistimet olivat sopivan kireät.

Teppana astui varovasti luistelukentän reunalle, jossa muut tontut huutelivat toisilleen. talli- ja saunatontut pelasivat kahtena joukkueena jääkiekkoa ja ylisaunatonttu Mustaparta oli hankkinut jostain itselleen jopa maalivahdin suojat. Hän näytti hassulta kykkiessään maalin edessä ja liian iso kypärä tipahteli koko ajan hänen silmiensä eteen. Kentän toisella raunalla toimistotonttu Pasanen keräsi tonttuja ympärilleen. Sinne meni tonttu Teppanakin.

"Selvä, kuulevathan kaikki", huuteli Pasanen tonttujoukolle.

"Tänään maillä on rusettiluistelua! Se tarkoittaa sitä, että luistelemme musiikin tahdissa ja kun musiikki lakkaa, valitsette parin, luistelette parianne kohti, otatte käsistä kiinni ja teette piruetin yhdessä!"

Tonttu Teppanaa alkoi jännittää, kun kaiuttimista kajahti soimaan Kilisee, kilisee, kulkuset. Hän antoi luistinten viedä häntä eteenpäin kovaa vauhtia, kunnes kuuli musiikin lakkaavan. Häntä kohti luisteli varastotonttu Salmela. Teppana lähti luistelemaan häntä vastaan. Sitten he tarttuivat toisiaan kädestä ja VUUUISH, pyörähtivät piruetin niin että silmissä vilahti. Piruetin vauhti oli niin kova, että tonttujen ote ei kestänyt ja he molemmat lensivät vauhdista jäälle kuin kaksi harakkaa. Sitten he purskahtivat nauramaan. Salmela auttoi Teppanan pystyyn.

"Sepäs oli sentään kyyti", hohotti Salmela.

11.12. Oudot jäljet

Aamun lehteä postilaatikosta hakiessaan, tonttu Teppana näki pihalla outoja jälkiä. Ne alkoivat Teppanan pihatieltä, menivät Teppanan mökin ohi ja katosivat metsikköön. Teppana seurasi jälkiä metsikköön asti ja näki, että ne jatkuivat vielä naapurinkin pihalla. Mikähän Teppanan pihan yli oli kulkenut?

Jäljet näyttivät siltä, kuin jollakin olisi ollut kaksi pitkulaista, isoa tassua edessä ja kaksi pyöreää, pientä jalkaa takana. Teppana yritti miettiä, mutta ei millään saanut päähänsä, millä eläimellä voisi olla kaksi isoa tassua edessä ja kaksi pientä pyöreää jalkaa niiden jälkeen. Olipa outoa. Teppana kuvitteli, minkä näköinen pihan yli kulkenut otus olisi voinut olla. Sillä oli sarvet niin kuin hirvellä ja hirvittävän isot etutassut niin kuin karhulla. Takajalat otuksella oli kuin pienillä peuroilla, joita Teppana näki joskus metsikössä syömässä pajunkuorta.  Hui! Varmaan tuollaisella hirviöllä oli terävät hampaatkin!

Teppanaa alkoi pelottaa. Hän hiipi takaisin mökkiinsä, ettei vaarallinen otus söisi häntä aamupalaksi. Teppana istui pöydän ääreen ja voihkaisi:

"Pitäisiköhän minun virittää pihalle vaarallisten otusten ansa? Voisin käyttää syöttinä joulupullaa. Syövätköhän hirviöt joulupullaa", hän mietti.

Äkkiä oveen kolkutettiin. Teppana avasi oven varovasti ja kurkisti ovesta siltä varalta, että siellä olisi ollut hirviö. Oven takana kuitenkin seisoi iloisesti hymyilevä Jussi-jänis, joka kantoi isoa pakettia. Jussi oli Tonttulan posteljooni, koska hän juoksi kovempaa kuin kukaan muu Tonttulan kylällä.

"Huomenta Teppana. Joulumuorilla olisi sinulle erikoislähetys", Jussi hihkaisi.

"Huh, minä luulin, että oveni takana oli hirviö", huokaisi Teppana. Jussi nauroi.

Teppana kiitti ja otti paketin syliinsä. Jussi kääntyi poispäin. Hän käveli pihatielle, vilkutti Teppanalle ja pisti juoksuksi. Teppana katsoi Jussin jalanjälkiä.

"Mutta... nuohan ovat ihan samanlaisia kuin hirviön jäljet!"

Teppana laski paketin sylistään ja koitti keittössään juosta niin kuin jänis. Hän ponnisti jaloillaan käsien varaan ja tömpsäytti jalat taas lattiaan.  Jos Teppanasta olisi jäänyt jäljet keittiön lattiaan, ne olisivat olleet varmaankin aika samanlaisia kuin jäljet hangessa.