1.12. Pakkanen

Tonttu Teppana heräsi pieneen rapinaan, joka kuului hänen oikean korvansa vierestä. Kuulosti siltä kuin ullakolla olisi juossut edestakaisin pieniä, kiireisiä hiiriä. Teppana avasi silmänsä hitaasti ja venytteli jäseniään pitkien ja makeitten yöunien jäljiltä. Tonttu höristi korviaan ja hiljainen ritinä kävi yhä kovemmaksi ja kovemmaksi. Tonttu kuunteli tarkasti. Ääni tuli sängyn vieressä olevan ikkunan takaa! Tonttu Teppana hyppäsi istumaan vuoteelleen, kurkisti ulos ja haukkoi henkeään: ulkona satoi lunta! Pienet, kovat pakkashiutaleet tökkivät ikkunalasia rapeilla reunoillaan kun ne laskeutuivat maahan rypistyneille vaahteranlehdille.

"LUNTA", huudahti Teppana ja alkoi innoissaan vetää sängyn alta löytyneitä lapasia jalkaansa luullen niitä sukiksi. Tontulla oli niin kiire ulos, että hän survoi kengät lapasten päälle, nykäisi naulakosta takin päälleen ja ryntäsi ulos tuvan ovesta ilman hattua tai lapasia.

Taivaalta laskeutui hiljalleen pieniä hiutaleita kohti jäätynyttä maata. Oli aikainen aamu ja aurinko piileksi vielä Teppanan kotimökkiä ympäröivien suurten kuusten takana. Teppana nosti nenänsä kohti lumisadetta ja pyydysti lumihippuja kielelleen ja antoi niitten sulaa suussaan.

"Mikään ei maistu paremmalta kuin ensilumi", Teppana tokaisi ääneen.

Ulkona oli kirpeä pakkanen ja pian Teppanalle tuli kylmä. "HRRRRrrrrrr", hän värisi ja hyppi ylös ja alas kuin pieni pupu. Teppana kiersi kädet ympärilleen ja halasi itseään viluissaan. Äkkiä hän huomasi, että hänellä olikin jalassaan sukkien sijasta lapaset!

"Ohhoh! Täytynee mennä vaihtamaan villasukkiin", tonttu tuumasi ja livahti ovesta takaisin sisälle, tuvan lämpöön.

Joulukortteja ja tapettitähden kaava

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Joulu on virallisesti alkanut. Olisin tänään mennyt aamun adventtihartauteen, mutta olimme eilen maakunnallisilla yrittäjäjuhlilla ja puheiden jälkeen juhla päättyi buffet-illalliseen ja Taikahuilu- oopperaan ja sain unen päästä kiinni vasta kahden maissa yöllä. Ei jostain kummasta syystä oikein huvittanut nousta aamulla aikaisin ylös. Joulukausi siis avattu kohtuullisen juhlavissa tunnelmissa! 

Kaupunkia tuntemattomille - Joensuussa ei siis ole oopperaa noin normaalisti, Kyseessä oli Markku Pölösen dramatisoima Oopperayhdistyksen produktio, joka toteutettiin paikallisvoimin. Tässä Ylen uutinen aiheesta. Taikahuilu on minulle tuttu ooppera, vaikka en ole sitä aiemmin "livenä" nähnyt. Olen suuri Mozart-fani ja vaikka Taikahuilu ei mielestäni ole Mozartin paras ooppera, se on ainakin yksi viihdyttävimmistä. 

Mielestäni eilisessä oopperassa hyvää olivat lavasteet ja valot, erityisesti lavan rakenteet olivat mielenkiintoiset. Orkesteri oli upotettu lattiatasosta nostetun rinkulan sisään ja ratkaisu oli mielestäni hyvä. Kaupunginorkesteri soitti hyvin, vaikka pieniä mokia tuli sekä orkesterin, että laulajien ajoituksissa ja säveltarkkuuksissa. Ne eivät kuitenkaan haitanneet. Hyvää olivat myös Pohjois-karjalan murteen käyttö, kesäteatteri-elementit, Papagenon ja orjakauppiaan (oopperan narrihahmojen) roolisuoritukset, molemmat oli hauskalla tavalla toteutettu. Harmittamaan jäi, ettei naisten (poikkeuksena Pamina) äänistä saanut mitään selvää. Kaikki naiset olisivat voineet puolestani laulaa vaikka latinaa, olisin saanut suurin piirtein saman verran selvää. Samoin Taminon esittäjän roolisuoritus oli aika seipäänniellyt, vaikka laulullisesti korkealaatuinen. Sarastroa näyttelevällä laulajalla oli upea basso. Kaiken kaikkiaan ooppera oli hyvin toteutettu ja mukava kokemus. Vaikka pidän kyllä klassisesta musiikista, ei monesta oopperasta voi sanoa, että siellä ihan vilpittömästi sai nauraa ja oli kivaa katsoa - ei tullut tylsää hetkeä.

Ensimmäinen erä joulukortteja - vanhojen lehtien kierrätystä

Löysin yliopiston kirjaston ilmaispoistolaarista kamalan läjän lehtiä tässä taannoin. Tein jo viime vuonna samaan tapaan joulukorttini ja päätin soveltaa hyväksi havaittua kaavaa tänäkin vuonna. Löytölehtien joukossa oli arkistossa olleita, iskemättömiä 1800-luvun puolivälin ja lopun Kirjallisia Aikakaus-lehtiä, jotka tietenkin talletin heti opetusmateriaalikasaani ihan jo sen takia, että nuo julkaisut ovat sen verran harvinaisia ja niin hyvälaatuisia, että ne oli vain aivan pakko säästää.

Onneksi pinossa oli myös vaihteleva sakki 1920-50- lukujen Nuoria voimia, Maailmaa ja muita julkaisuja, jotka raaskin laittaa askartelumateriaaleiksi. Tällaista jälkeä niistä tuli tänä vuonna: 

Kuvien ei välttämättä tarvitse olla jouluisia, kortti kuin kortti koristuu jouluisella kohokuviolla.

Vanhasta kuvasta saa hassun joulukortin, kun liimaa tyypeille joululakit nupin kuorrutteeksi

Samasta teemasta pari muunnosta. P.S Nuo kultatekstitarrat ovat kyllä hartioille ja hermoille kuolemaksi. Alati rytyssä!

Kartoista saa aika hienoja taustoja. 

Tapettitähtiä

Origamitähdet ovat kiva koristus ikkunaan, pakettiin, korttiin tai muuten vain lahjaksi.

Tähtiä on helppo tehdä, mutta ne vaativat huolellisuutta ja pitkäjännitteisyyttä, kuten kaikki paperin taittelu. Lopputulos on vaivan väärti.

Ohje:

• Piirrä apupaperille neliö. Jaa neliö vielä neljään osaan. 
• Piirrä neliöön neljä lävistäjää.
• Piirrä ison neliön sisälle kolmioita kohti ison neliön ylänurkkaa, näin saat tähden sakaroista yhtä suuret. Kumita loput viivat pois, jotta paperille jää yllä olevan kuvan mukainen punainen tähti. 
• Leikkaa neliö irti tapetista tai paperista. Leikkaa neliöön sisälle päin kulkevat siniset viivat. Tee taitokset punaisten viivojen kohdalle. (Kts. kuvat)
• Liimaa tähden sakaroiden sisälle kääntyvät läpät toisiinsa kiinni.
• Tee näitä tähtiä kaksi. Liimaa ne toisiinsa kiinni. Voit liimata tähtien väliin narun, jos haluat ripustaa tähden roikkumaan. Jos haluat tehdä pakettitähden, yksi tähden puolikas riittää. Sen voi liimata "nurjalta puolelta" kiinni pitkään naruun ja sitoa sillä paektin kiinni niin, että tähden "nurja puoli" jää vasten lahjapaketin pintaa. (Kts. alempi kuva)
• Isotöinen, mutta näyttävä ketju tähdistä syntyy liimaamalla puolikkaisen väliin nauhaa. 

Joulukalenterin esittely: Tonttu Teppanan joulupuuhat

Tonttu Teppanan joulupuuhat

Teppana asuu Tonttulan kylässä, omassa töllissään, metsän reunustamana. Tietenkin Teppanalla on naapureina muita tonttuja, jotka Teppanan tapaan asuvat Ylätiellä. Teppanan pihakuusessa asuu hänen lähinaapurinsa Hilja-orava. 

Tonttulan kylälle pääsee kääntymällä Ylätieltä Alatielle, kohti Tonttulanmäkeä, jonka kupeessa kylä sijaitsee. 

Kylällä on tietenkin Lähjatehdas, joka joulukuussa pyörii yötä päivää, mutta kylän sydämessa on Pukinhuoneet ja niitten edessä oleva aukio, jolle joka vuosi pystytetään iso kuusi kyläläisten iloksi.

Pukinhuoneet sulkevat sisäänsä esimerkiksi Pukin ja Muorin toimistotilat sekä suuren salin.

Vähän matkan päässä Tonttulasta (huom. tonttujen matkakäsitys on pieni, koska myös tontut ovat aika pieniä) sijaitsee luistinrata ja urheilukeskus, jonka vieressä virtaa jäätymätön Tonttulankoski.

Tällainen on Tonttula.

Kalenterin toiminta

Tonttu Teppana on siis neulahuovutettu hahmo, joka majailee entisessä avainkaapissa. Kalenterista paljastuu joka päivä uusi tarina ja yksi tarinaan liittyvä jumppaliike, joka on piirretty yksinkertaistettuna kuvana tarinan loppuun.

Jokaisen vilttitossun nimi on kirjoitettu paperirullalle ja päivittäin arvotaan yksi henkilö, joka saa mennä nettiin katsomaan aikuisen kanssa blogia. Tarkoituksena on, että lapsi saa kuulla aikuisen lukemana tarinan ja nähdä apulapun päivän jumppaliikkeestä. Tämän jälkeen lapsi opettaa muille ryhmätuokiossa oleville lapsille päivän jumppaliikkeen. 

Jokaisesta päivän tarinasta on muovailtu pieni askartelumassasta tehty esine, jonka vuorossa ollut lapsi saa käydä jumppaliikkeen opetettuaan ripustamassa Teppanan kodin seinälle, ylhäällä näkyviin koukkuihin.

Sovellukset

Tämä joulukalenteri ja kaikki sen materiaali on vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa. Tekstiä saa vapaasti lyhennellä ja muokata.

Paitsi, että kalenterista putkahtaa joka päivä uusi tarina, itse keksin alakouluihin moniakin sovellutuksia tästä samasta materiaalista.

Esimerkkejä:

- KIRJOITUSHARJOITUS: Tarinaa ei tarvitse lukea kokonaan, sen voi myös pätkäistä ja lapset saavat itse keksiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tarinat voidaan kirjoittaa ylös.
- TVT/TIEDONETSINTÄ: Joka aamu käydään yhdessä lukemassa joulukalenteria suoraan blogista. Tai kirjoitetaan tarinaan jatkoa luokan omaan blogiin. Luokka voi lasvastaa Teppanan mökin tai tarinan tapahtumat niin, että blogiin saadaan otettua valokuviakin.
- LAULUTEEMA: Joissain kalenterin kohdissa on joululauluja. Ne voidaan laulaa yhdessä.
- SATUKIRJA: Samalla, kun tarinat luetaan ääneen, lapset piirtävät kuvan tapahtuneesta. Kuvat niitataan tai liimataan vihkoksi esimerkiksi joulun jälkeen. Jokaiselle päivälle monistetaan ja liimataan vihkoon luettu tarina. Vihkolle piirretään kansi. Tällä tavalla jokaiselle tulee kalenterista oma satukirja.
- DRAAMA: Rakennetaan luokkaan Teppanan mökki. Kalenterin tapahtumat draamataan ohjatusti. Esimerkiksi annetaan henkilöt ja tapahtumarunko ja opettaja lukee tarinan alun. Varsinainen tarina tapahtuu draamana. Tilanteille voi myös antaa alun ja loppu tapahtuu draamana.

Piparkakkuinen joulukalenteri ja muita höpinöitä

Rauhaisaa joulunalusaikaa!

Tänä vuonna päätin jatkaa hiljaa kytenyttä blogiprojektiani. Viime vuosina on ollut hieman hiljaisempaa, sillä olen ollut töissä viimeiset kaksi joulua, joten blogin päivittämiseen vaadittava aika on ollut hieman kortilla. Ei sillä, että sitä aikaa jotenkin olisi tänäkään vuonna enemmän, mutta hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ei pidä ihmisellä olla liian kiire, ettei ehdi tehdä sitä, mistä nauttii eniten. Ja jouluhössötys kuuluu siihen nautintoaineitten kategoriaan. Normaalisti olisin aloittanut blogin jo marraskuun alussa, mutta tänä vuonna olen päättänyt, että rajansa kaikella.

Olen ihmetellyt yhä aikaistuvaa joulua. Tänä vuonna joulumarkkinat alkoivat jo lokakuun alussa, mikä on mielestäni aivan tajutonta. Kyllä minäkin pidän joulua yhtenä vuoden tärkeimmistä ajoista, mutta en kyllä osaa yhtään arvostaa sitä, että jouluasiat ovat myynnissä jo lokakuusta lähtien tavallisissa marketeissa. Jouluun erikoistuneet kaupat ovat sitten aivan täysin eri asia. Ymmärrän kyllä, mikä iso markkinakoneisto tällaisen juhlan takana on varsinkin huonoina talouden aikoina (jolloin isot juhlapyhät antavat boostia myyntiin), mutta hei c'mon, kuka muka aloittaa joulusuklaiden syömisen jo syyskuussa? Eikö siitä saa jo tarpeeksi kuukaudessa?

Näiden pohdintojen siivittämänä aloitan blogin hieman tavallista myöhempään. Mielestäni nyt joulu alkaa olla jo ajankohtaisempi, kun jäljellä on enää 30 päivää aattoon.

Mitä tänä vuonna blogissa? 

Kirjoittelen tällä hetkellä vain yhtä 21-sivuista esseepakettia professorille ja myöhemmin joulukuussa teen yhden pedakoomisen kurssin tentin, mutta muuten opiskelurintamalla alkaa olla niin tasaista, että voin luvata kolmisen päivitystä viikossa. Luultavasti päivitän yhden kerran viikon alussa, yhden kerran viikon keskellä ja yhden kerran viikon lopulla, mutta älkää pahastuko jos jätän joinain viikkoina yhden kerran välistä. Tämä siksi, etteivät omat kouluprojektini kärsi liikaa, sillä pitäisi kai sitä valmistuakin joskus... Blogirintamalla luvassa on satunnaisia sysläämisiä, luultavasti myös ei-mennyt-niin-kuin-Strömsössä- kategoriaa, jouluvalmisteluja ja askarteluja. Mieheni lupasi tehdä yhden vierailupäivityksen ylläriaiheesta. Tämän lisäksi olen aloittanut uuden harrastuksen! Yritän saada ainakin yhden päivityksen, jossa olisi luvassa suomenkielisiä joululaulutabeja ukulelelle! Myös tämän vuoden jouluoluet ovat testissä.

Seuraavan pävityksen teen torstaina - luvassa korttiaskarteluja ja tea-stainingiä, eli paperin värjäystä teellä!

Joulukalenteri

Joulukuussa on luvassa myös joulukalenteri, jonka päähahmona esiintyy tonttu Teppana. Kalenteri on alun perin suunniteltu Joensuun Reijolan päiväkodin Vilttitossujen käyttöön. Päiväkoteihin, kuten kaikkiin muihinkin kouluihin tulevat ensi vuonna uudet opetussuunnitelmat. Näissä opetussuunnitelmissa painotetaan tietotekniikan käyttöä, joten suunnittelimme yhteistoteutuksena liikunnallisen blogikalenterin, jossa on tonttutarina ja joka päivä paljastuu yksi uusi jumppaliike. 

Tiedän, että tätä blogia seuraa monta opettajaa tai varhaiskasvatuksen ihmistä, joten selitän kalenterin toiminnan erillisessä päivityksessa tarkemmin sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Kalenteri on todella monella tavalla sovellettavissa, mistä myös kerron samassa yhteydessä.

Kalentereista puheenollen...

Tein invaasion pakastimeen ja löysin sieltä päiväytyvää piparkakkutaikinaa. Jotta kimpale ei joutuisi hukkaan, tein siitä miehelleni joulukalenterin - pipari per päivä. Tiedän, että numeroita varten on olemassa omia, hienoja piparimuotteja, mutta minulla ei nyt sellaisia sattunut olemaan, joten koversin numerot irti taikinasta ihan omin pikku kätösin käyttäen tavallista ruokailuveistä. Tulihan noista hieman rosoisia, mutta hei... Ketä se muka haittaa?! Pipari is pipari.

Koska taikinaa oli reilunlaisesti kahtakymmentäneljää numeroa kohti, tein myös ylimääräisiä joulunmieleneläimiä, jotka nautitaan akuutissa piparintarpeessa, joulumielettömyyden tilassa tai makean nälässä. Oheisessa kuvassa on joulukisu ja jouluketsu, mutta tein myös joulupöllön, jouluoravan, joulusiilin ja joulutotoron. Niillä on kaikilla tonttulakki päässä, mutta totoron hattu katkesi kesken koristelujen, joten totoro syötiin yhteisellä päätöksellä. Oli hyvä, että tein useampia elukoita, sillä kun ripustin kalenteria (verhotankoon villalangalla) numerot kolme ja 24 tippuivat lattialle ja hajosivat kappaleiksi. Mutta onneksi jouluaatolle tuolla roikkuu vielä extraylläri, joten ei silloin piparia tarvita ja kolmantena päivänä voi popsia jonkun elukan parempiin suihin.

Ripustusteknisiä juttuja varten tein kaikkiin pipareihin reiät ennen paistoa ja tökin niitä suuremmaksi välittömästi uunista ottamisen jälkeen kun piparit olivat vielä kuumia. Kyllä ne reiät jälkeenkinpäin saa tehtyä varovasti kovertamalla, mutta siinä on vaarana, että pipari katkeaa. Pikeerillä saa kyllä liitettyä palaset yhteen, mutta on näppärämpää työstää piparia kuumana kuin jäähtyneenä. Pipareista saa myös kaarevia, jos ne laittaa kuumina jähmettymään pullon tai kaulimen päälle.

Koristelemiseen käytin pikeeriä, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissalta:

Pikeerin perusohje:
¼ dl valkuaista
1 ½ dl tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua/tiivistettä tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista.
3. Jatka vatkaamista hetken aikaa.
4. Värjää halutessasi pasta-, tomu- tai apteekin jauheväreillä.

Käytin pikeeriä aika reilusti, mutten kuitenkaan päällystänyt aivan kaikkia numeroita läpeensä. Kilolle piparitaikinaa riitti aivan hyvin kaksinkertainen ohje. Koristeluun käytin irtokarkkeja ja strösseleitä.

Voilá, le walmis calen-dèri! (Ja väärinpäin oleva ykkönen)

 Haluaisin lopuksi kiinnittää huomionne Kinuskikissan näppärään vinkkiin, jolla saa piparkakkutaloon tiili- tai hirsiseinän. Kuinka viehättävää! Kuvat täältä.