keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nyt sammaltaa vähän

Olen tahtonut kokeilla jostain nappaamaani vinkkiä sammalpallojen pyörittelystä jo pitemmän aikaa.  Minulla ei ole hajuakaan, mistä olen tämän ohjeen napannut. Hyvä arvaus saattaisi olla Ylen Strömsö. No, joka tapauksessa sammalpallot onnistuivat ihan hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Jossain vaiheessa meinasi jo iskeä vähän epätoivoinen olo, että tuleekohan tästä yhtään mitään, kun kädessäsi on epämääräinen mytty sammalta ja väännät rautalankaa toiselle puolelle palloa varpaalla. Joka tapauksessa, tein kolmentyylisiä palloja, joiden aloitukset olivat erilaisia. Ensimmäisen pallon aloitin kävyn ympärille, ja siihen sai kieputtaa sammalta aika paljon, koska otin keskiöksi suipon kävyn, joten pallosta tuli enemmänkin ovaali. Isoimman pallon tein isosta läjästä tiivistämällä ja viimeisen, pienimmän pallon tein vain sammalen vihreistä osista.

TEE NÄIN

Tarvitset:
  • Paljon rautalankaa (mikä tahansa käy, mutta kukkarautalanka on parasta)
  • Sammalta (itselläni oli karhunsammalta ja rahkasammalta, myös kerrossammal saattaisi olla hienon  näköistä
  • Sanomalehtiä
  • Kärsivällisyyttä
  • Sakset ja sivuleikkurit
  • Käpyjä
  • Suihkepullon - pallot kannattaa kastella heti teon jälkeen ja jatkossa sumutella joka päivä tai joka toinen päivä, niin saat pitkäkestoiset kaverit.
  • Jos sinulla on herkkä iho tai paljon haavoja käsissä, kannattaa laittaa suojakäsineet. Itse olen atooppinen ja jostain syystä kyllä nyt poltteli ihan hirveästi ihoa tuo sammal, varsinkin ihottumaisista kohdista.
Levitä sammaleet kuivumaan ja sulamaan, jos ne ovat jäässä. Hieman kuivunutta sammalta on helpompi käsitellä. Ensimmäisen kokeilupallon pyöritys kannattaa aloittaa pyöreän kävyn päälle. Lado kävyn päälle sammalta joko nipuissa tai kerroksittain. Voit halutessasi leikata sammaleesta pois ruskeat osiot ja käyttää vain vihreitä osia, mutta niitä on huomattavasti vaikeampi käsitellä. Pyöräytä rautalankaa kävyn ympärille ja tiivistä sammal. Lisää kerroksia ja pyöritä rautalankaa kunnes pallo on mielestäsi tarpeeksi vihreä ja hyvän kokoinen. Pyri päällyskerroksella saamaan sammalen päät rautalangan alle ja pusertele palloa hellästi, kunnes se on ympyrän muotoinen. Katkaise rautalanka ja työnnä sen pää palloon (Ei omaa päätä). Valmista pallosta törröttävät yksittäiset sammaleet voit leikata, jolloin pallosta tulee tasaisempi, mutta myös vähemmän vihreä, joten jos haluat vihreän pallon niin jätä karvat paikalleen.


Tuolla kolmannella tavalla aloitetut pallerot meinasivat hajota käsiin ennen kuin siihen sai kunnolla rautalankaa ympärille. Ja ei kannata murehtia tuota rautalangan menoa, langan saa takaisin, jos jaksaa purkaa nuo pallot. Ja sitten se vasta nättiä on se lanka, jos on vähän ruostetta pinnassa. Palloja voi käyttää asetelmissa, koriste, esineinä, kukkaruukkujen päällä sellaisenaan, mutta mikä siisteintä -  noihin palloihin voi myös tökkiä jotain ja ne pysyvät pystyssä. Märkä sammal toimii siis luonnon osasis-sienenä.

Lopputulos näyttää tältä:





Maalattuja peuria!

No niinhän siinä kävi, että osasta tuli ihan hyviä ja osasta tuli ihan huonoja. Tässä nyt esimerkkejä maalatuista suolataikinahahmoista. Tortut onnistuivat melkein kaikki, mutta esimerkiksi nuo pullat näyttävät tällä hetkellä kaikki siltä kuin ne olisivat rinkeleitä, joissa on sinappia päällä. Ei voi aina voittaa - eivät ainakaan pullat riipu meidän kuusessa ensi jouluna. Mutta nuo peurat on edelleen nättejä. Tontuista tulee pakettikortteja.

Lunta ja lunssaa

Tänä päivänä teen kaksi päivitystä, joista tämä on yleistä höpinää ja toinen on enemmän lupaamiini käsitöihin liittyvä ohjepläsäys. Huomenna tai ylihuomenna listaan muun muassa erilaisia jalkakylpyjä ja luonnon vinkkejä kauneudenhoitoon.

Heräsin aivan kamalassa flunssassa, vaikka tämä tauti on jatkunut jo pitkään - tänään on nyt neljännen viikon toinen päivä. Häiritsee, kun ei pääse liikkumaan tai ulos pyörimään lumessa, joka satoi viime yönä. Heräsin aamulla näihin näkymiin:
             
  
No, ainakin on aikaa tänään suunnitella kaikenlaista.

Suunnittelusta puheenollen listaan tähän nyt muutamia ideoita joulua varten, jotka aion toteuttaa kodissamme. Samalla saatte vähän esimakua siitä, mitä täällä blogissa tulee näkymään. 

  • Ulko-oveen on tarkoitus tulla kranssit molemmin puolin. Eteisen seinälle on tarkoitus tulla köynnöksen muotoinen joulukalenteri, jossa joka päivä avautuu tekstiä, mutta esittelen blogissa hieman muuntautumiskykyisemmän version meidän kalenteristamme.
  • Vessan "joulustamisesta" on tarkoitus tulla ihan oma yksittäinen päivitys, sillä olen pohdiskellut kylppärin joululaittamista. Ongelmana kerrostalossa on se, että seiniin ei saa porata reikiä, eikä kaapin oviin saa lyödä esimerkiksi nauloja. Mutta, ainakin joulupyyhkeiden tekoa ja vedenkestäviä asetelmia on luvassa.
  • Itsetehdyille joululahjoille ja korteille on tulossa oma päivitys. Tavoitteena on antaa tänä jouluna lahjoja, jotka ovat hyödyllisiä, eli ei ostolahjoja, vaan hilloja, karkkeja.... jne.
  • Joulutekstiileistä on myös tulossa oma päivitys, samoin paperikoristeista.
  • Kynttilä-, kukka- ja ikkuna-asetelmia olen ajatellut laittelevani vasta lähempänä joulua. Joulua lähempänä on luvassa myös muun muassa lahjapaketteja ja kodin ilmeen muuttamista helpoilla keinoilla.

 Joulujuomat ja flunssanesteet


Ajattelin kerätä tähän muutamia helppoja flunssajuomien reseptejä, joista suurin osa käy myös glögin korvikkeeksi ja joulujuomiksi. Kuvassa näkyvät kynsikkäät ovat muuten Outi Karikiven Willattaren tekosia: http://www.willatar.fi/vanhasta-uutta. Ihania kierrätysjuttuja tuolla sivustolla, käykää tarkastamassa.

Kardemummainen puolukkamehu

-Loraus puolukkamehua (kotikeittoista tai esimerkiksi Ekströmsin mehua)
-Myös esimerkiksi karpalomehu käy näihin mausteisiin makuihin
-Kardemummaa
-1/4 tl vanilliinisokeria tai oikeata vaniljasokeria

Kaada päälle kiehuvaa  vettä.
Alkoholilliseen versioon voi lisätä esimerkiksi rommia tai konjakkia.

Piparminttutee


Avaa tukkoisen nenän ja maistuu takuulla, vaikka flunssan jäljiltä maku- ja hajuaisti olisivatkin vähän heikossa hapessa.

Piparminttuteetä voi sekoittaa joko normaaliin vihreään teehen piparmintun eteeristä öljyä tipauttamalla (saatavilla hyvinvarustetuista ruokakaupoista, luontaistuotemyymälöistä ja apteekeista)

TAI

Itsekuivattua piparminttua lasiin murentamalla, johon kaadetaan vettä päälle. Piparminttuteetä saa myös kaupoista. Oma suosikkini on Euro-tea- merkkinen 1,25 euron hintainen loota, jota saa ainakin usein S-ryhmän kaupoista. Usein vihreät teet tai herbal infusionit ovat kitkeriä, tai niissä on joku kummallinen sivumaku, mutta tämä tee on erittäin pehmeän makuista ja sen jälkimaku on piparminttuinen, eikä esanssinen. 

Aion tätä ja omakuivaamani piparminttua sekoittamalla tehdä jouluteepusseja joululahjaksi. Siitä myöhemmin lisää. Nuo itsekasvatetut piparmintut ovat poikkeuksellisen vahvoja, sillä keräsin ne vasta kesän taittuessa syksyksi, jolloin kasvi alkoi olla jo melkein puuvartinen pensas, eivätkä lehdet olleet enää hentoja. Jotkut sanovat, että yrtit ovat parhaimmillaan kasvukautena, mutta itse kerään maustekasvit vasta lähempänä syksyä ja kuivaan ne saman tien. Oli hauska, kun ripustin näitä pöydän ääressä, niin tupakeittiö-olohuoneen toisessa päässä istuva kaverini sanoi, että piparminttu maistuu suussa sielläkin. Kuivaaminen muistutti lähinnä sitä, kun olisit pureksinut monta tuntia vahvaa peppermint- purukumia silmilläsi.
 
Inkiväärihunajajuoma

Kuumaan veteen sekoitetaan teelusikallinen inkiväärihunajaa, tai vähän raastettua, tuoretta inkivääriä ja teelusikallinen hunajaa. Halutessaan voi lisätä ripauksen kanelia.

Itse inkiväärihunajaa voi tehdä sekoittamalla paksuun, juoksemattomaan hunajaan hienoksi raastettua, tuoretta inkivääriä ja jauhettua inkivääriä niin, että seos on kylläinen, eli inkivääriä tulee hunajaan nähden melko paljon, noin juuri per hunajapurkki ja muutama teelusikallinen inkiväärijauhetta

Myös hyvä joululahjaidea, kun purkin koristelee.

Chiliviinakaakao


Kun tavallinen minttukaakao alkaa kyllästyttää, kokeile jotain hieman erilaista:

Valmista chiliviina uuttamalla kokonaisia chilipalkoja viinapullossa. Hyvänä ohjesääntönä toimii juoman laadun ja tarkoituksen mielessäpitäminen: jos tiedät tekeväsi chiliviinasta ensisijaisesti kaakaota, jossa on muita makuaineista kuin viina, silloin tähän tarkoitukseen kelpaa myös hieman heikkolaatuisempi vodka tai esimerkiksi Leijona-viina.

Uuttamisen kesto vaihtelee chilin vahvuudesta, ja siitä, kuinka tulista haluat viinasta tulevan. Pari päivää jääkaapissa riittää keskituliseen viinaan, mikäli chili on pieni (mitä pienempi chili, yleensä sitä tulisempaa se on). Mikäli halajat viinasta tulevan erittäin tulista, laita viinapullo pakastimeen, mikä tehostaa maun siirtymistä viinaan. Jokainen chilipalko ja kerta on erilainen, minkä takia hyvän seoksen tekeminen vaatii kokeilua ja maistelua keskun uuttamisen. 

Jos taas tiedät käyttäväsi viinaa myös esimerkiksi sellaisenaan shotteina tai veteen sekoitettuna ja maustettuna, kannattaa chilit uuttaa hieman paremmanmakuiseen vodkaan, kuten tässä tapauksessa tein. Smirnoff käy erittäin hyvin, sillä se ei ole kauhean kallista ja vodka on hieman makeampaa kuin halvat viinat.

Voit valmistaa kaakaon joko maitoon tai veteen sekoittamalla valmista kaakaojuomajauhetta tai tujumpaa aitokaakaojauhetta, jonka kanssa voi kuppiin sekoittaa teelusikallisen fariinisokeria. Lisää loraus chiliviinaa.

Chiliviinajuoma


Ei-suklaisen version yllämainitusta saa, kun chiliviinaa sekoittaa kuumaan veteen, johon sekoitetaan kanelia, fariinisokeria oman maun mukaan, sekä hieman pomeranssinkuorta. Erittäin jouluinen juoma.

 Parasta tässä chiliviinassa on se, että kaikki pullojen jämät saa hyötykäyttöön. Itsellänikin sattui olemaan joku ikiaikainen jämä, joka on alkujaan ollut litrainen pullo, mutta nyt sitä on jäljellä vain joku kaksi desiä. Laitoin tähän määrään kolme palkoa, joista kaksi ovat tulisia ja yksi vähemmän tulinen, tuollainen keltainen.

 Tänään minulla on kuitenkin kokeilussa hieman yksinkertaisemmat juomat, sillä en jaksa alkaa sekoitella muita kuin puolukkamehu-kardemummajuomaa. Aion tänään testata Riitan herkun kevytglögiä (http://www.riitanherkku.fi/fi/tuotteet/marjatuotteet/85-mehut.html) ja ihanaa Nordqvistin jouluteetä (http://www.nordqvist.fi/web/index.php?id=132) , jonka tuoksu on taivaallinen. Töihin (työskentelen siis myyjänä) oli tullut vasta joulusuklaat ja hyllytin eilen tätä samaa teetä, mutta pussiversioina, pakko oli ostaa satsi kotiinkin juotavaksi.Vaikuttaa muuten siltä, että seuraava juomakokeilu on tuo Riitan herkun tyrni-appelsiinimehu, jota en ole vielä kaupassa nähnyt. Muita lempigögejäni ovat näistä http://www.alko.f/fi/9C05247D3C65E85EC225738A0038EAF8?opendocument&src=1,1 Alkon holiglögeistä tuo manteliglögi, Loimu-glögi, sekä Altian hehkuviini. Holittomista glögeistä kelpuutan oikeastaan vain Marlin perinteisen glögin. 
 Kukkienkasvatusta

Pohdin  aikani, miten saisin muratistani sellaisen hienon, pyöreän muotoisen väkkärän kasvatettua, kunnes tulin tulokseen, että kasvi tarvitsee lisää massaa. Päädyin sitomaan kattoon kaksi narua, joita pitkin kasvi kasvaa nyt ylöspäin. Kunhan on aika, käännän ylöspäin nousevat kasvustot ympyrän muotoon rautalankatuella. Myös ylöspäin kohoava spiraali olisi hyvä muoto. Olen kasvattanut tämän muratin hääjuhlien kukka-asetelmista, joissa oli shampanjalasissa murattia ja orkidean kukinto. Laitoin muratin varsien pätkät juurtumaan veteen ja istutin se kaikki samaan ruukkuun, osan siten, että työnsin molemmat päät multaan, kaaren muotoon. Osa kuoli, ja osa eli, mutta nyt tuloksena on nätti muratti. 

Onneton, levolle vetäytymässä oleva orkideanikin päätti alkaa kasvattaa uutta kukkavartta. Orkidean nimi on Oiva-Kaaleppi. Minusta tuntuu, että kaikilla suomen kielen opiskelijoilla on ihan pakonomainen tarve nimetä kaikki mahdolliset esineet, jotka voi vaan nimetä. Esimerkiksi patjalle en antaisi nimeä, mutta autolle, tietokoneelle, jumppapallolle ja kukille on aivan luonnollista antaa nimi. Oiva-Kaalepin nimen historia on sellainen, että ensimmäinen phaeleonopsikseni, eli perhoskämmekkä-hybridi, jonka sain tupaantulijaislahjaksi, kuoli varmaan kuivahdettuaan. Nyt tämä kämmekkä "kakkonen" kukki ensimmäisessä kukinnossaan 26 kukkaa, joita en juurikaan karsinut. Tästä johtuen äitini nimesi kasvin Oivaksi, koska se on niin oivallinen. Olin nimennyt kasvin jo Kaalepiksi (no, katsokaa itsae tuota kuvaa -kasvihan näyttää ihan siltä kuin sen nimi olisi Kaaleppi) ennen lisänimeä, joten nyt kukalla on näppärä kaksoisnimi. Ja hyvä nimi onkin, ei kukkaa pahenna.

Nyt tällä kertaa, ensimmäisessä kukkavarressa on kaksi haaraa ja kukkia oli yhteensä 28. Tyhmä olin, kun en karsinut niitä juurikaan, vaan annoin kukkien kasvaa riemuissani siitä, että niitä oli niin paljon. Tuloksena kukka on kupsahdellut lattialle oman painonsa takia useamman kerran, kunnes toinen kukkavarsi repesi. Kaaleppi varmaan arveli, että paras kasvattaa vielä toinen varuilta. Joten nyt näyttää siltä, että jouluna meillä kukkii orkidea, jonka kukat aion tällä kertaa vahingosta viisastuneena harventaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Lähtölaskennat




Allekirjoittanut jouluna 2009
 Ulkona alkaa olla vakituisesti pimeää. Jokavuotinen jouluhulluus alkaa taas hiipiä mieleen, tekee mieli näperrellä. Joulu merkitsee minulle paljon. Se on valon ja pimeyden aikaa, kauneuden ja luonnon juhla, perinne-, perhe ja Vapahtajan syntymäjuhla, jolloin hiljaisuus on käsinkosketeltavaa ja vuoden ahertaminen hiljenee hetkeksi. Oikeastaan joulusta juhlallisen tekee varmaankin se, että koska on loma, on myös aikaa keskittyä erilaisiin tekemisiin kuin normaalisti arjessa. Opiskelen kirjallisuutta ja suomen kieltä Itä-Suomen yliopistossa ja ylioppilaalle joulu tarkoittaa pitkää joulupaussia, joka taas omasta puolestani sisältää muun muassa sen seikan, että kerrankin saan lukea juuri sitä, mitä huvittaa, eikä tarvitse lukea läpi esimerkiksi kirjalistoja. Tänä vuonna jouluun liittyy aivan erityinen maali - toivon valmistuvani kirjallisuuden kandidaatiksi, jonka jälkeen siirryn kirjoittamaan pro gradu - tutkielmaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, jouluna saavutan siis puolikkaan maalin opinnoissani.


Lisäksi tänä jouluna aiomme mieheni kanssa viettää kotijoulun, johon kuuluu uusien perinteiden luomista. Meillä ei oikeastaan ole vielä oman kodin joulukoristeita, joten aion tehdä tämän joulun alla aika paljon itse esimerkiksi kuusen koristeita. Tavoitteena jouluksi on kutsua ystäviä viettämään yhteistä joulua, johon kuuluu syömistä, yhdessä oloa ja television katselua tavallisten perinteiden, kuten joulukirkon ja joulusaunan ohella.

Kaikki nämä koristeet ovat kerrostaloystävällisiä, eli isoja lumiveistoksia en aio ryhtyä tekemään. Tarkoitus on tässä blogissa sisustaa ja muuntaa siis asuntoa, joka on suurin siirtein 60 m2 pinta-alaltaan, mikä tarkoittaa siis erittäin pienen tilan kanssa työskentelyä. Ison asunnon kanssa hyvä puoli joulun laittamisessa on se, että esimerkiksi asetelmien ei tarvitse olla toiminnallisia, eikä niitä tarvitse hyvin laitettuna siirrellä pois tieltä, kun taas tämän kokoisessa kodissa on aina mietittävä esimerkiksi juuri asetelman siten, että niitä voi nostaa ja muuntaa.

Oheisessa kuvassa on esimerkiksi (nyt jo ikkunassa oleva, lähestyvästä talvesta muistuttava) kynttelikkö, jonka perusilmettä muutin lampeteilla, eihän nyt vielä ole varsinaisesti joulu, joten ajattelin, että juhlavaa kynttelikköä ei vielä tarvita. Kasvatan myös mehitähteä (jonka nimi on Rauni) joulun isoimpaan kukka-asetelmaan.

Olen aina ollut innokas neulomaan, askartelemaan ja tekemään kaikenlaisia piiperryksiä, mutta aivan huipputaitava käsistäni en ole, eli mitään himmeleitä ette tule täällä blogissa näkemään. Saan kuitenkin suurta riemua käsillä tekemisestä ja kodin laittelusta. Kaipa se nyt jotenkin on trendikästäkin, tämä kotoilu. Tässä blogissa näätte sekä onnistumisia, että epäonnistumisia, kuten kävi muun muassa ensimmäiselle neulotulle joulupallolleni. Saatte nähdä vielä. Kädentaitotaustaa minulla on kuvataiteiden puolelta, joten sovellan aika vaihtoehtoisia metodeja tekemiseeni, enkä lähestulkoon ikinä tee niin kuin ohjeissa tarkalleen sanotaan.

 Olen jo aloittanut kuusenkoristeiden virkkaamisen ja tekemisen taikataikinasta, langasta ja muusta sellaisesta. Kuvissa näkyy pingoitettuja lumihiutaleita, joista en tiedä vielä, käsittelenkö niitä maitoliimalla vai sokeriseoksella, jotta ne kovettuisivat muotoonsa. Pohdin asiaa vielä.

Taikataikinasta tehdyt koristeet rajoittuvat tähän mennessä peuroihin ja poroihin, sekä pikkuisiin joulutorttuihin. Aion maalata ne varmaan huomenna akryyliväreillä, sillä joku kotitonttu on käynyt syömässä meidän vesivärimme. Liitän huomenna kuvien koristeisiin liittyvät ohjeet, mutta taikataikinasta saa koristeita aikaiseksi, vaikka kokisi itsensä tumpeloksi muun askartelun kanssa. 

Taikataikinan l. suolataikinan ohje 

TARVITSET:
3 desilitraa vehnäjauhoja 
1,5 desilitraa suolaa 
1,5 desilitraa kylmää vettä
1 ruokalusikallinen ruokaöljyä

Sekoita aineet keskenään taikinaksi, vaivaa hyvin. Ylimääräinen taikina  ei säily pitkiä aikoja. (Lisää aiheesta ja alkuperäinen resepti: www.lastenmaa.com)

Paista 125 c, n. 1 h.

Lisäsin öljyn viimeiseksi ja vaivasin, kuten pullataikinaa. Tämän jälkeen kaulitsin levyt hyvin ohuiksi (n. 0,5 cm) ja leikkasin veitsen kärjellä kuviot levyyn. Erittäin hidasta, mutta koristeista tuli ihan kelpoja. Jos tämä ei houkuta, niin piparimuotit vaan käyttöön. Hienoja pintoja taikinaan saa esimerkiksi painelemalla siihen kuvioita pitsillä tai punoksella, vaikka vanhalla villasukalla. Silloin taikinaa ei edes välttämättä tarvitse maalata.

Kuivumisen jälkeen koristeet voi maalata, mutta ne eivät kestä suuria määriä vettä tai kosteutta ylipäätään. Vaihtoehtoisesti näitä samantyylisiä koristeita voi tehdä myös muovailemalla kolmiulotteisesti, mutta silloin - kuten savitöissä - kannattaa kaikki ulokkeet tehdä samasta pallosta. Eli EI niin, että muotoilet kädet ja päät eri osista ja liität ne keskenään VAAN veistäen isoa palloa. Kovettunut taikina on nimittäin lähes yhtä haurasta kuin kuivunut savi, eli ruumiinosat voivat rapista pois jo uunissa. Aika gorea. Toki sellainenkin kuusi olisi aika hieno, jossa olisi taikataikinasta tehtyjä kutistettuja päitä, joille voisi tehdä hiukset villasta, tai luita roikkumassa kuusen oksilta... Tekee ken kokeilee. Minulta saattaisi mennä tunnelma.


Joka tapauksessa, huomenna luvassa Saarikosken runoutta (Luen suomalaisen kaunokirjallisuuden pakettiin, johon kuuluu kuuden opintopisteen kirjatenttisuorituksena noin 24 yksittäistä kirjaa.), Paavo Haavikkoa, kosolti flunssanhäätöä, jouluhaaveita ja porojen maalailua.

Viereisessä kuvassa näkyvä alareunan mytty on sammalta, josta aion tehdä sammalpalloja.