Lähtölaskennat

Allekirjoittanut jouluna 2009

 Ulkona alkaa olla vakituisesti pimeää. Jokavuotinen jouluhulluus alkaa taas hiipiä mieleen, tekee mieli näperrellä. Joulu merkitsee minulle paljon. Se on valon ja pimeyden aikaa, kauneuden ja luonnon juhla, perinne-, perhe ja Vapahtajan syntymäjuhla, jolloin hiljaisuus on käsinkosketeltavaa ja vuoden ahertaminen hiljenee hetkeksi. Oikeastaan joulusta juhlallisen tekee varmaankin se, että koska on loma, on myös aikaa keskittyä erilaisiin tekemisiin kuin normaalisti arjessa. Opiskelen kirjallisuutta ja suomen kieltä Itä-Suomen yliopistossa ja ylioppilaalle joulu tarkoittaa pitkää joulupaussia, joka taas omasta puolestani sisältää muun muassa sen seikan, että kerrankin saan lukea juuri sitä, mitä huvittaa, eikä tarvitse lukea läpi esimerkiksi kirjalistoja. Tänä vuonna jouluun liittyy aivan erityinen maali - toivon valmistuvani kirjallisuuden kandidaatiksi, jonka jälkeen siirryn kirjoittamaan pro gradu - tutkielmaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, jouluna saavutan siis puolikkaan maalin opinnoissani.

Lisäksi tänä jouluna aiomme mieheni kanssa viettää kotijoulun, johon kuuluu uusien perinteiden luomista. Meillä ei oikeastaan ole vielä oman kodin joulukoristeita, joten aion tehdä tämän joulun alla aika paljon itse esimerkiksi kuusen koristeita. Tavoitteena jouluksi on kutsua ystäviä viettämään yhteistä joulua, johon kuuluu syömistä, yhdessä oloa ja television katselua tavallisten perinteiden, kuten joulukirkon ja joulusaunan ohella.

Kaikki nämä koristeet ovat kerrostaloystävällisiä, eli isoja lumiveistoksia en aio ryhtyä tekemään. Tarkoitus on tässä blogissa sisustaa ja muuntaa siis asuntoa, joka on suurin siirtein 60 m2 pinta-alaltaan, mikä tarkoittaa siis erittäin pienen tilan kanssa työskentelyä. Ison asunnon kanssa hyvä puoli joulun laittamisessa on se, että esimerkiksi asetelmien ei tarvitse olla toiminnallisia, eikä niitä tarvitse hyvin laitettuna siirrellä pois tieltä, kun taas tämän kokoisessa kodissa on aina mietittävä esimerkiksi juuri asetelman siten, että niitä voi nostaa ja muuntaa.

Oheisessa kuvassa on esimerkiksi (nyt jo ikkunassa oleva, lähestyvästä talvesta muistuttava) kynttelikkö, jonka perusilmettä muutin lampeteilla, eihän nyt vielä ole varsinaisesti joulu, joten ajattelin, että juhlavaa kynttelikköä ei vielä tarvita. Kasvatan myös mehitähteä (jonka nimi on Rauni) joulun isoimpaan kukka-asetelmaan.

Olen aina ollut innokas neulomaan, askartelemaan ja tekemään kaikenlaisia piiperryksiä, mutta aivan huipputaitava käsistäni en ole, eli mitään himmeleitä ette tule täällä blogissa näkemään. Saan kuitenkin suurta riemua käsillä tekemisestä ja kodin laittelusta. Kaipa se nyt jotenkin on trendikästäkin, tämä kotoilu. Tässä blogissa näätte sekä onnistumisia, että epäonnistumisia, kuten kävi muun muassa ensimmäiselle neulotulle joulupallolleni. Saatte nähdä vielä. Kädentaitotaustaa minulla on kuvataiteiden puolelta, joten sovellan aika vaihtoehtoisia metodeja tekemiseeni, enkä lähestulkoon ikinä tee niin kuin ohjeissa tarkalleen sanotaan.

 Olen jo aloittanut kuusenkoristeiden virkkaamisen ja tekemisen taikataikinasta, langasta ja muusta sellaisesta. Kuvissa näkyy pingoitettuja lumihiutaleita, joista en tiedä vielä, käsittelenkö niitä maitoliimalla vai sokeriseoksella, jotta ne kovettuisivat muotoonsa. Pohdin asiaa vielä.

Taikataikinasta tehdyt koristeet rajoittuvat tähän mennessä peuroihin ja poroihin, sekä pikkuisiin joulutorttuihin. Aion maalata ne varmaan huomenna akryyliväreillä, sillä joku kotitonttu on käynyt syömässä meidän vesivärimme. Liitän huomenna kuvien koristeisiin liittyvät ohjeet, mutta taikataikinasta saa koristeita aikaiseksi, vaikka kokisi itsensä tumpeloksi muun askartelun kanssa. 

Taikataikinan l. suolataikinan ohje 

TARVITSET:

3 desilitraa vehnäjauhoja 

1,5 desilitraa suolaa 

1,5 desilitraa kylmää vettä

1 ruokalusikallinen ruokaöljyä

Sekoita aineet keskenään taikinaksi, vaivaa hyvin. Ylimääräinen taikina  ei säily pitkiä aikoja. (Lisää aiheesta ja alkuperäinen resepti: www.lastenmaa.com)

Paista 125 c, n. 1 h.

Lisäsin öljyn viimeiseksi ja vaivasin, kuten pullataikinaa. Tämän jälkeen kaulitsin levyt hyvin ohuiksi (n. 0,5 cm) ja leikkasin veitsen kärjellä kuviot levyyn. Erittäin hidasta, mutta koristeista tuli ihan kelpoja. Jos tämä ei houkuta, niin piparimuotit vaan käyttöön. Hienoja pintoja taikinaan saa esimerkiksi painelemalla siihen kuvioita pitsillä tai punoksella, vaikka vanhalla villasukalla. Silloin taikinaa ei edes välttämättä tarvitse maalata.

Kuivumisen jälkeen koristeet voi maalata, mutta ne eivät kestä suuria määriä vettä tai kosteutta ylipäätään. Vaihtoehtoisesti näitä samantyylisiä koristeita voi tehdä myös muovailemalla kolmiulotteisesti, mutta silloin - kuten savitöissä - kannattaa kaikki ulokkeet tehdä samasta pallosta. Eli EI niin, että muotoilet kädet ja päät eri osista ja liität ne keskenään VAAN veistäen isoa palloa. Kovettunut taikina on nimittäin lähes yhtä haurasta kuin kuivunut savi, eli ruumiinosat voivat rapista pois jo uunissa. Aika gorea. Toki sellainenkin kuusi olisi aika hieno, jossa olisi taikataikinasta tehtyjä kutistettuja päitä, joille voisi tehdä hiukset villasta, tai luita roikkumassa kuusen oksilta... Tekee ken kokeilee. Minulta saattaisi mennä tunnelma.

Joka tapauksessa, huomenna luvassa Saarikosken runoutta (Luen suomalaisen kaunokirjallisuuden pakettiin, johon kuuluu kuuden opintopisteen kirjatenttisuorituksena noin 24 yksittäistä kirjaa.), Paavo Haavikkoa, kosolti flunssanhäätöä, jouluhaaveita ja porojen maalailua.

Viereisessä kuvassa näkyvä alareunan mytty on sammalta, josta aion tehdä sammalpalloja.