Rauhaa, vain rauhaa

Jouluun on enää kaksi päivää ja olen käyttänyt joulunalusviikon miettien, mikä tässä hommassa on ituna. Olemme nimittäin lähdössä aattona ajamaan anopin ja apen luo ja täytyy kyllä myöntää, että on aivan mahtavan ihanaa, ettei joulua tarvitse valmistella tänne kotiin sen enempää. Se onkin herättänyt pohtimaan, miksi näin ei voi olla joka vuosi. Saan keskittyä siihen, mikä joulussa on mielestäni kaikista mukavinta; nimittäin hauskojen asioiden tekemiseen. Ja eikö sen niin pitäisi mennäkin, että jouluna ei hötkyillä? Silti pääkopassa paukuttaa koko ajan ääni, jonka mukaan pitäisi tehdä enemmän ja paremmin - onhan nyt joulu!

Uskokaa tai älkää, mutta koen joka vuosi hirveän jouluinflaation. Se tulee joka vuosi kuusi päivää ennen joulua ja yleensä sen muoto on pieni päänsärky siitä, että nyt pitäisi muka jotenkin alkaa tehdä jotain vaikka ei millään jaksaisi. Ensioireet ovat kyllästyminen perinteisiin joululauluihin, joita soitetaan joka paikassa marraskuun lopusta asti ja alaton tuntu siitä, että nyt pitäisi päästä joululomalle lepäämään. Mutta. Pitäisi siivota. Pitäisi käydä suunnitelmallisesti kaupassa. Pitäisi alkaa lukea kirjoja. Pitäisi sitä ja tätä. Sitä minä vain ihmettelen, että millä ajatuksella minun pääkopassani on muka mahdollista levätä hyvin ja siltikin tehdä koko ajan asioita.

Tänä jouluna olen kuitenkin tehnyt systemaattisesti aivan toisin. Otin viimeisille arkipäiville ennen varsinaista joululomaa kirjoittaakseni ison, 28- sivuisen esseepaketin, jonka kirjoitin apinanraivolla viikossa ja lopetin puoli tuntia ennen kuin kalenterista kääntyivät kakkosella alkavat päivät. Tällä vältin sen, että minulle tulisi liikoja hinkuja valmistella kaikkea ihan liikaa - olihan minulla "ihan oikeita hommiakin tehtävänä". Kyllä loma tuntuu aivan erilaiselta, kun on iskenyt pisteen isoon urakkaan ja sitten sen jälkeen raivannut pöydän kaikesta työstä. Joulukoristeet laitoin jo marraskuussa, että niistä ehtii nauttia ennen kuin ne pitää taas siivota pois.

Lisäksi olen jouluhämännyt itseäni. Sen sijaan, että olisin siivonnut, olen polttanut kynttilöitä. Sen sijaan, että laittaisin jouluruokaa, olen laittanut suppilovahverokeittoa ja pitsaa. Sen sijaan, että olisin tehnyt listoja siitä, mitä vielä pitää tehdä, olen istunut sohvalla ja katsonut mustavalkoisia Suomi-filmejä ja kuunnellut musiikkia. Mikä tärkeintä: huolehtimisen ja hössöttämisen sijaan olen ottanut iisisti. Se on ollut tosi vaikeaa. Parhaiten olen onnistunut hiljentymisessä käymällä kirkossa, koska siellä ihan aidosti saa luvan olla vaan ja mietiskellä.

piparkakkutalon piipertäminen on mukavaa vaihtelua leipomiseen

Minusta joulun tarkoitus ei ole suorittaa vaan hiljentyä. Sen takia minä joulua joka vuosi odotankin - siinä tunnelmassa on jotain, mitä ei muissa juhlapyhissä ole. Ulkona on jatkuvasti niin pimeää, että kaipaan alkutalvesta asti sitä, kun saa istua peiton alla kynttilänvalossa kaikkein mukavimmat vaatteet päällä ja tehdä jotain sellaista, mitä en ikinä muuten tee: katsoa telkkaria päivät pitkät, välillä iskeytyä ulkoilmaan, syödä suklaata, nukkua paljon ja nauttia paikallaan makaamisesta. Jouluun kuuluu mielestäni myös olennaisesti sukupolvien yhteys perinteiden kautta, rauha ja yhdessäolo. Mikään näistä ei kysy sitä, että kodin tarvitsisi olla putipuhdas tai pitäisi heilua ympäriinsä kuin hupsu.

Haluaisinkin toivottaa teille kaikille rauhaa, vain rauhaa sekä oikein hyvää joulua. Joulumieli löytyy hyvästä olosta.

Ja tässä niille, joita kyllästyttävät perinteiset joululaulut:

Etupihallemme oli ilmestynyt upeat jouluvalot

Keksipurkki on lahja miehen työpaikalta. Kiva idea:)

Olen pelannut ahkerasti Critter cruchia ja kikattanut itsekseni