Havuköynnös ja tämän joulun punaviinisuosikit

Itsenäisyyspäivä vierähti tänä vuonna nopeasti. Kättelyjonoa katsellessamme päätimme ottaa urakaksi havuköynnöksen teon. Havuköynnös on helppo, mutta aikaa jonkin verran vievä. Oma köynnöksemme eteni noin metrin tunnissa, kun toinen leikkasi sopivan pituisia havuja ja toinen sitoi niitä kiinni.

• Leikka kuusenoksista noin 15 cm pitkiä, hyväkuntoisia pätkiä.
• Ota haluamasi pituinen, paksu nailonnaru ja tee sen puoliväliin merkiksi solmu. Voit puolivälissä vaihtaa havujen suuntaa jos haluat; lopeta silloin havujen lisääminen puoliväliin ja aloita uudelleen toisesta päästä.

Tästä lähdettiin

•  Asettele narun ympärille havuja niin, että naru peittyy kauttaaltaan. Jätä havujen toinen pää vapaaksi.
• Kiepsauta rautalankaa tiukasti havujen naruja vasten olevan pään ympäri. Älä katkaise rautalankaa, vaan siirrä se syrjään aina kun ladot uuden kierroksen havuja.
• Jatka, kunnes haluat vaihtaa havujen suuntaa, naru loppuu tai havut loppuvat.

Valmiista köynnöksestä voi tehdä kransseja tai sen voi ripustaa jonnekin roikkumaan. Köynnös on aika painava, joten se kannattaa ripustaa tarpeeksi tukevista nauloista. Köynnökseen voi viritellä myös valosarjan.

Punaviinisuositukset tekemisen ohelle:

Tämän joulun kaksi punaviinisuosikkiani ovat Solo Passione ja Alamos, molemmat muistaakseni alle tai liki kympin pulloja. En varsinaisesti ole mikään kovin suuri punaviinin ystävä, mutta nämä kaksi kolahtivat todella. 

Solo Passione on täyteläinen, paahteinen, vähän puinen tai pihkainen, vadelmainen ja sopii joulupöytään ruoan kanssa.  Luulen, että Alkon tiketeissä lukee kuvauksessa, että puolitäyteläinen. Ei ole vahvan "alkoholin maun" takia ihan aivan kärkisijoilla seurusteluviineissä vaikka korkealle yltääkin, mutta sopii hyvin makeitten jouluruokien, kuten porkkana- ja lanttulaatikon kylkeen.

Tosi tasapainoinen ja lämpimän makuinen viini, ei ole hetken ilman kanssa tekemisessä oltuaan katkera, vaikka alussa saattaa siltä maistua. Pullo kannattaa avata hyvissä ajoin ennen juomista ja kaataa karahviin jos sellainen sattuu olemaan.

Alamos taas on yksinään niin makea ja hilloinen, että se toimii paremmin seurusteluviininä kuin ruoan kanssa, vaikka pöytäänkin varmasti sopii. Menee vain hyvä viini hukkaan, kun huomio keskittyy syömiseen.

Alamos maistuu suurin piirtein siltä kuin sekamarjahillo olisi laitettu tynnyriin ja annettu käydä. Tosi pyöreä, makea ja helppo viini, sopii varmasti moneen makuun.

Alamos on ehkä ensimmäinen punaviini, joka ei mielestäni maistu viinille, eli ensimmäisenä suutuntumana ei ole ns. "alkoholin maku", vaan makea ja pehmeä marja.