"Taitaa olla jouluvalojen aika!"
Tonttu Teppana kipitti komerolleen ja nosti sieltä ison pahvilaatikon, jonka kannen hän aukaisi. Pahvilaatikossa oli kaikkea ihmeellistä, hauraita lasipalloja, paperienkeleitä, kultanauhoja ja tähtiä. Laatikosta tuli pehmeä kanelin tuoksu, sillä viime jouluna Teppana askarteli kokonaisista, kippuraisista kanelitangoista kuusenkoristeita. Aivan alimpana laatikossa oli kippurainen mytty.
"Hahaa! Siellähän ne valot piileksivät!"
Tonttu Teppana ei muistanut, kuinka pitkä valoketju hänellä oli laatikossaan. Siksi tonttu lähti kierittämään ketjua auki, mutta se ei tuntunut loppuvan millään. Pian ketjua oli tuolien yllä ja sohvalla, keittiön pöydällä ja matolla.
"Tämä taitaa olla viisainta tehdä ulkona loppuun", sanoi tonttu Teppana.
"Äh, eihän tästä yksin tule mitään", tuumi tonttu ja vilhelsi kovasti. Pian kuusenlatvoista kurkisti Hilja-orava.
"Teppana! Tarvitsetko apua?"
Make- lumikkokin pisti päänsä ulos hangesta.
"Tarvitaanko täällä apua?"
Yhdessä kolmikko veteli valoketjua ympäri tontun pihaa. He kierittivät lamppuja puiden oksille ja talon katolle. Tonttu Teppana seisoi yhdellä jalalla ja kurotteli valosarjaa myös tupansa räystään alle. Viimein valosarja alkoi loppua ja tonttu pinnisti viimeisenkin lenkin kiinni. Sitten hän katseli pihaansa tyytyväisenä. "Aika sytyttää lamput", hän sanoi. Hilja kipitti pistorasialle ja tökkäsi töpselin seinään. Tuhat pientä, kiiltävää lamppua syttyi ja loisti Teppanan pihalla kuin kiiltomatojen sukukokous. Make, Hilja ja Teppana henkäilivät ihastuksissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti