24.12. Joulupuuro

Kuva

Tonttulaan oli tullut joulu. Sen tiesi siitä, että aamuneljältä naapurustossa alkoi tuikkia valoja mökkien ikkunoista. Ylätiellä, jossa Teppanan mökki oli, kuului vaimea joululaulujen hoilotus, kun Hilja aloitti lempijoululaulunsa laulamisen aamukolmelta. "On hanget, korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä..."

Tontut koristelivat kuusensa, ennen kuin lähtivät töihinsä. Aamuherätys ei tuntunut pahalta, sillä tätä juhlaa oli odotettu taas yksi vuosi. Kaikki jouluvalmistelut oli jo aloitettu hyvissä ajoin, jotta kaikki tontut voisivat palata joulupäivänä kotiinsa viettämään rauhallista aikaa, eikä kenenkään täytyisi alkaa laittaa ruokaa tai siivota kiireellä - tontut kun muutenkin ovat aika rauhallista porukkaa, he eivät pidä hätäilystä vaan syövät mieluummin pipareita takkatulen ääressä.

Tonttu Teppana oli herännyt jo hyvissä ajoin ja oli lähdössä kylälle syömään aamupuuroa. Jouluaatto on pitkä työpäivä tontulle ja siksi Joulumuori keitti isoimmassa padassaan kaikille joulupuuron, jota sai syödä niin, että napa melkein ratkesi. Sitten jaksoi touhuta koko yön.

Pukinhuoneilla oli jo jonoksi asti porukkaa. Teppana jonotti hetken, mutta sitten hänelle tuli niin kylmä, että hän päätti mennä hetkeksi sisään katsomaan, tarvitseeko Muori apua.

"OI Teppana, sinä se olet aina niin kiltti ja kiva, kun autat muita", Muori huudahti ja antoi Teppanalle jättimäisen puurokauhan, jolla Teppana sai hämmentää puuropataa. Teppana sai vääntää kaksin käsin, hiki hatussa, että puuro ylipäätänsä liikkui mihinkään. Hän otti jalalla padan reunasta tukea ja ponnisti. "HNGGGGH!"

Puuron syötyään, tontut hävisivät salin pitkän pöydän äärestä omiin töihinsä. Teppana oli tänä vuonna määrätty Pukin rekeen porotontuksi. Viime vuonna hän oli höyläämöllä koko joulukuun ja sai siksi jouluaattona tanssia koko yön piirileikkejä muiden tehdastonttujen kanssa, kunnes Pukki tuli taas kotiin. Teppana valjasti porot, syötti ja puki niille suitset. Sitten hän pakkasi jäkälää säkkeihin ja kauhoi isosta sammiosta makean hajuista melassia pienempiin pusseihin. Sitten Teppanalle tulikin kiire, koska hän kuuli Pukinhuoneitten oven aukeavan ja tonttukuoron aloittavan laulamisen. Siitä Teppana tiesi, että Pukki oli lähtövalmis. Teppana talutti porot yksitellen pukin reen aisojen viereen ja kiinnitti aisat länkiin. Lopuksi hän heitti ruokasäkin rekeen ja asettui itse reen kannoille.

Pukki istahti rekeen, tervehti tontut. sääti sähkölaitteita ja istuimen sopivaksi itselleen ja laski sitten ajolasit nokalleen. Teppanaa jännitti joka vuosi, kun hän näki Joulupukin, sillä Pukki oli niin iso, vaikka hän olikin aina kaikille ystävällinen. "No niin, tonttuseni! Olemmekos valmiita lähtöön", Pukki huikkasi kaikille olkansa yli. "JOOOOO", tontut huusivat kuorossa. Sitten Pukki maiskautti suutaan, otti ohjakset ja porot lähtivät liikkeelle.

23.12. Joulukuusen haku

"Hoooooo", huusi Teppana aamulla. "Jouluaattoon on vain yksi päivä! Tänään täytyy käydä hakemassa kuusi", Teppana tuumaili. Jouluaattona tontut eivät ehdi hakea joulukuusia, koska menoa riittää aamusta iltaan. Siispä Teppana hyppäsi saappaisiinsa, nouti varastosta sahan ja lähti harppomaan takapihan metsään. Ulkona hän kiinnitti saappaisiinsa lumikengät ja lähti lampsimaan.

Yöllä oli satanut lunta ja kuusenoksat hohtelivat auringonpaisteessa. Kuusien seassa hyppivän Teppanan tonttulakin päälle tippui hiljalleen kevyitä pakkashiutaleita, jotka näyttivät valoa vasten kimmeltäviltä timanteilta. Teppana muisti, kuinka he olivat hänen ensimmäisenä joulunaan hakeneet joulukuusen yhdessä ylitontun kanssa ja se oli ollut tuuheampi kuin yksikään Tonttulan kuusi. Ylitontulla on ollut aina hyvä nenä kuusien suhteen. Ilmankos hän oli ylitonttu.

Kuva

Teppana käveli metsässä ja pysähtyi pienen, mutta terhakan näköisen kuusen juureen. Kuusi oli vasta taimi, mutta koska tontut olivat niin pieniä. ei kuusenkaan tarvinnut olla kovin iso. Teppana kumartui kuusen juureen ja aloitti sahaamaan sitä katki. Suh suh, saha lauloi, kun Teppana liikutteli sitä kevyesti rungon läpi. Lopulta kuusi napsahti poikki ja Teppana otti sen juuresta kiinni. Sitten hän raahasi kuusen takaisin tuvallensa ja nosti sen eteiseen sulamaan. Sillä aikaa kun kuusi suli, Teppana kaivoi joululaatikostaan esiin koristeet ja kuusen jalan.

Myöhemmin iltapäivällä Teppana viritteli kuusen jalkaansa. Hän ei vielä kuitenkaan koristellut kuusta, sillä Tonttulassa on ollut jo tuhat vuotta perinteenä, että kuuset koristellaan joka tontun kodissa vasta jouluaaton aamuna kello neljä, ennen kuin työt alkavat. Teppana asetteli koristeet valmiiksi kuusen juurelle ja lopuksi nosti pahvilaatikosta ison latvatähden, jonka hän salaa muilta tontuilta nosti jo paikalleen kuusen latvaan.

"Kyllä kuusessa tähti olla pitää, muuten joulu ei tunnu joululta", sanoi tonttu Teppana ja ihaili pientä kuustaan, jonka latvassa komeili iso, kultainen tähti.

Rauhaa, vain rauhaa

Jouluun on enää kaksi päivää ja olen käyttänyt joulunalusviikon miettien, mikä tässä hommassa on ituna. Olemme nimittäin lähdössä aattona ajamaan anopin ja apen luo ja täytyy kyllä myöntää, että on aivan mahtavan ihanaa, ettei joulua tarvitse valmistella tänne kotiin sen enempää. Se onkin herättänyt pohtimaan, miksi näin ei voi olla joka vuosi. Saan keskittyä siihen, mikä joulussa on mielestäni kaikista mukavinta; nimittäin hauskojen asioiden tekemiseen. Ja eikö sen niin pitäisi mennäkin, että jouluna ei hötkyillä? Silti pääkopassa paukuttaa koko ajan ääni, jonka mukaan pitäisi tehdä enemmän ja paremmin - onhan nyt joulu!

Uskokaa tai älkää, mutta koen joka vuosi hirveän jouluinflaation. Se tulee joka vuosi kuusi päivää ennen joulua ja yleensä sen muoto on pieni päänsärky siitä, että nyt pitäisi muka jotenkin alkaa tehdä jotain vaikka ei millään jaksaisi. Ensioireet ovat kyllästyminen perinteisiin joululauluihin, joita soitetaan joka paikassa marraskuun lopusta asti ja alaton tuntu siitä, että nyt pitäisi päästä joululomalle lepäämään. Mutta. Pitäisi siivota. Pitäisi käydä suunnitelmallisesti kaupassa. Pitäisi alkaa lukea kirjoja. Pitäisi sitä ja tätä. Sitä minä vain ihmettelen, että millä ajatuksella minun pääkopassani on muka mahdollista levätä hyvin ja siltikin tehdä koko ajan asioita.

Tänä jouluna olen kuitenkin tehnyt systemaattisesti aivan toisin. Otin viimeisille arkipäiville ennen varsinaista joululomaa kirjoittaakseni ison, 28- sivuisen esseepaketin, jonka kirjoitin apinanraivolla viikossa ja lopetin puoli tuntia ennen kuin kalenterista kääntyivät kakkosella alkavat päivät. Tällä vältin sen, että minulle tulisi liikoja hinkuja valmistella kaikkea ihan liikaa - olihan minulla "ihan oikeita hommiakin tehtävänä". Kyllä loma tuntuu aivan erilaiselta, kun on iskenyt pisteen isoon urakkaan ja sitten sen jälkeen raivannut pöydän kaikesta työstä. Joulukoristeet laitoin jo marraskuussa, että niistä ehtii nauttia ennen kuin ne pitää taas siivota pois.

Lisäksi olen jouluhämännyt itseäni. Sen sijaan, että olisin siivonnut, olen polttanut kynttilöitä. Sen sijaan, että laittaisin jouluruokaa, olen laittanut suppilovahverokeittoa ja pitsaa. Sen sijaan, että olisin tehnyt listoja siitä, mitä vielä pitää tehdä, olen istunut sohvalla ja katsonut mustavalkoisia Suomi-filmejä ja kuunnellut musiikkia. Mikä tärkeintä: huolehtimisen ja hössöttämisen sijaan olen ottanut iisisti. Se on ollut tosi vaikeaa. Parhaiten olen onnistunut hiljentymisessä käymällä kirkossa, koska siellä ihan aidosti saa luvan olla vaan ja mietiskellä.

piparkakkutalon piipertäminen on mukavaa vaihtelua leipomiseen

Minusta joulun tarkoitus ei ole suorittaa vaan hiljentyä. Sen takia minä joulua joka vuosi odotankin - siinä tunnelmassa on jotain, mitä ei muissa juhlapyhissä ole. Ulkona on jatkuvasti niin pimeää, että kaipaan alkutalvesta asti sitä, kun saa istua peiton alla kynttilänvalossa kaikkein mukavimmat vaatteet päällä ja tehdä jotain sellaista, mitä en ikinä muuten tee: katsoa telkkaria päivät pitkät, välillä iskeytyä ulkoilmaan, syödä suklaata, nukkua paljon ja nauttia paikallaan makaamisesta. Jouluun kuuluu mielestäni myös olennaisesti sukupolvien yhteys perinteiden kautta, rauha ja yhdessäolo. Mikään näistä ei kysy sitä, että kodin tarvitsisi olla putipuhdas tai pitäisi heilua ympäriinsä kuin hupsu.

Haluaisinkin toivottaa teille kaikille rauhaa, vain rauhaa sekä oikein hyvää joulua. Joulumieli löytyy hyvästä olosta.

Ja tässä niille, joita kyllästyttävät perinteiset joululaulut:

Etupihallemme oli ilmestynyt upeat jouluvalot

Keksipurkki on lahja miehen työpaikalta. Kiva idea:)

Olen pelannut ahkerasti Critter cruchia ja kikattanut itsekseni

22.12. Lintujen joulu

Kuva

Kun jouluaattoon oli enää kaksi päivää, tonttu Teppana huomasi pihakuusessaan kököttävän parven lintuja. Kun tonttu tihrusti lintuja tarkemmin, ne näyttivät olevan kylmissään ja pörhistelivät sulkiaan apean näköisinä.

Teppana harppoi hangessa lintujen luo:

"Huomenta tilhet. Onko mieli maassa? Näytätte kovin viluisilta."

"Niin me olemmekin", parvesta sirkutettiin.

"Pihlajanmarjat loppuivat jo aikoja sitten koko Tonttulan tienoolta ja nyt meidän pitäisi saada mahamme täyteen jotain muuta ruokaa, jotta jaksaisimme lähteä etsimään lisää marjoja ja lentää kauaksi."

Teppana mietti hetken ja sitten koputti Maken ovelle. Teppana osoitti lintuparvea ja kertoi lintujen tarinan Makelle. Sitten he tuumivat hetken yhdessä. He päättivät piilottaa linnuille ruokaa ympäri Teppanan pihaa, jotta linnut saisivat syödäkseen, mutta lämpeäisivät samalla, kun lentelisivät ympäriinsä ruokaa etsimässä. Teppana kävi pyytämässä, että linnut lentäisivät hetkeksi toiseen kuuseen istumaan, jotta he voisivat piilottaa ruokaa rauhassa. Kun linnut lähtivät, Make ja Teppana syöksyivät sisälle Teppanan tupaan ja alkoivat koluta keittiön kaappeja. He kasasivat pöydälle kaiken, mikä kelpaisi linnuille syötäväksi. Lopulta pöytä notkui marjoja, sieniä, pähkinöitä, rusinoita, manteleita, pullaa, leivänkannikoita, korppuja ja hedelmänpalasia. Sitten Teppana ja Make kantoivat ruoat ulos ja piilottelivät niitä Teppanan pihalle ympäriinsä pieniin koloihin ja piiloihin. Sitten he asettuivat odottamaan lintuja.

Pian tilhet saapuivatkin.

"Olemme piilottaneet teille ruokaa ympäri pihaa", Teppana huusi.

Olisittepa nähneet, minkälainen kuhina kävi Teppanan pihalla, kun tilhet lentelivät ristiin rastiin ja etsivät ruokaa. Linnut suhahtelivat ympäriinsä ja sirkuttivat onnellisina.

"Linnuille taisi koittaa joulu", Teppana hymyili ja vinkkasi silmää Makelle.

21.12. Hiljalle sattuu vanhinko

Kuva

Tonttu Teppana oli juuri sytyttämässä kolmatta adventtikynttilää palamaan ikkunalaudalleen, kun hän kuuli ensin ison narahduksen, sitten nirskahtavan katkeamisen äänen ja lopuksi rysähti niin, että Teppana luuli suurimman pihakuusen kaatuneen itsestään maahan. Tonttu otti jalat alleen ja hyppäsi katsomaan, mitä hänen pihallaan oli tapahtunut. Ovesta kurkistettuaan hän näki ensimmäisenä Maken, joka seisoi rappusten alapäässä ja raaputti päätään. Teppana avasi oven kokonaan.

Suoraan Teppanan oven edessä, pihakuusen juuressa, oli valtava käpykeko, jonka päällä törötti hämmästynyt Hilja-orava. Hilja katseli yllättyneenä ympärilleen: "Huh, mitenkäs tässä nyt näin kävi? Olin juuri sullomassa viimeistä käpyä varastooni, kun luukut narahtivat ja niitä kiinni pitävä lukko petti. Ovet avautuivat ja sitten HUISKIS, sain käpyliukumäen suoraan pihallesi, Teppana."

Hiljan kotipuussa oli nimittäin tosi iso ja syvä käpysäiliö, jonka Teppana ja Hilja olivat yhdessä kovertaneet kuuseen. Hilja säilöi sinne koko kesän ajan käpyjä ja siemeniä, jotta hän ei aina unohtaisi, minne puuhun oli käpynsä piilottanut. Oli sangen näppärää, että Hiljalla oli kotinsa sisällä myös koko talveksi riittävä ruokavarasto. Varastom pohjalla oli luukku, josta Hilja aina keväisin tyhjensi ylijääneet kävyt ja roskat ulos avaamalla luukun. Nähtävästi säiliö oli ollut liian täynnä, eikä sitä kiinni pitävä lukko ollut kestänyt, vaan kävyt olivat valuneet ulos.

"Ei hätää, Hilja, minulla on ylimääräinen munalukko. Sillä me saamme ovet varmasti pysymään kiinni lopun talvea." Niin tonttu Teppana kävi hakemassa lukon tuvastaan ja he sulkivat varaston ovet yhdessä. Sitten Make ja Teppana ottivat molemmat kävyt syliinsä ja hettivät ne Hiljalle, joka puolestaan viskasi ne kuoppaan. Teppana koukisti polvensa, kyykistyi ja nakkasi kävyn toisensa jälkeen korkealle ilmaan. Koska käpyjä oli paljon, pitivät toverit välillä tauon ja joivat Maken tekemää kuumaa glögiä. Sitten he taas jatkoivat käpyjen heittelyä. Kun kello oli neljä, kävyt loppuivat ja Hilja painoi varaston oven varovasti kiinni.

"Kiitos Make ja Teppana. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman teidän apuanne", Hilja huokasi.

"Tätähän se joulun henki on", sanoi Teppana, "kyllä kaveria täytyy auttaa aina."

20.12. Suursiivous

Kun jouluun oli enää neljä päivää, tonttu Teppana aivasti. Sen jälkeen hän aivasti uudelleen. Ja uudelleen.

"Jestas. Onpa täällä pölyistä!"

Silloin Teppana päätti tehdä suursiivouksen niin kuin ylitontun ohjesäännössä tonttukuntaa kehotettiin. Ohjesäännössä luki:

"Jokaisen tontun; suuren tai pienen, tulee siivooman tupansa tomuttomaksi ja putipuhtoiseksi ennen jouluaaton koittoa. Joulutupa pitää koristeleman havunoksilla."

Tonttu Teppana tarttui tuumasta toimeen. Hän nosti matot syliinsä ja vei ne ulos tomutettavaksi. Sitten hän otti harjan ja huiski sillä pölypallot ovestansa ulos. Sitten hän otti märän luutun ja harjan ja hinkkasi tuvan lattian aivan kiiltävänpuhtaaksi. Lopuksi Teppana kiillotti tupansa ainoan ikkunan ja ihaili siitä heijastuvaa tonttuhattuaan hetken. Sitten hän tomutti matot, kantoi ne sisälle ja levitti lattialle. Lopuksi hän lakaisi ulkoportaat ja kantoi uudet havut oven eteen, ovimatoksi.

"Nyt saa joulu tulla", sanoi Teppana ja päätti lähteä illalla Tonttulan suureen yhteissaunaan, koska hän oli tehnyt koko päivän niin reippaasti töitä.

19.12. Jouluvalot

"Kylläpä on pimeää", ajatteli tonttu Teppana, kun hän tähyili ikkunastaan ulos keskellä iltapäivää.
"Taitaa olla jouluvalojen aika!"

Tonttu Teppana kipitti komerolleen ja nosti sieltä ison pahvilaatikon, jonka kannen hän aukaisi. Pahvilaatikossa oli kaikkea ihmeellistä, hauraita lasipalloja, paperienkeleitä, kultanauhoja ja tähtiä. Laatikosta tuli pehmeä kanelin tuoksu, sillä viime jouluna Teppana askarteli kokonaisista, kippuraisista kanelitangoista kuusenkoristeita. Aivan alimpana laatikossa oli kippurainen mytty.

"Hahaa! Siellähän ne valot piileksivät!"

Tonttu Teppana ei muistanut, kuinka pitkä valoketju hänellä oli laatikossaan. Siksi tonttu lähti kierittämään ketjua auki, mutta se ei tuntunut loppuvan millään. Pian ketjua oli tuolien yllä ja sohvalla, keittiön pöydällä ja matolla.

"Tämä taitaa olla viisainta tehdä ulkona loppuun", sanoi tonttu Teppana.

Ulkona tonttu aloitti hommansa uudelleen ja kieritti ketjun yhdeksi suoraksi pötköksi.
"Äh, eihän tästä yksin tule mitään", tuumi tonttu ja vilhelsi kovasti. Pian kuusenlatvoista kurkisti Hilja-orava.
"Teppana! Tarvitsetko apua?"
Make- lumikkokin pisti päänsä ulos hangesta.
"Tarvitaanko täällä apua?"

Kuva

Yhdessä kolmikko veteli valoketjua ympäri tontun pihaa. He kierittivät lamppuja puiden oksille ja talon katolle. Tonttu Teppana seisoi yhdellä jalalla ja kurotteli valosarjaa myös tupansa räystään alle. Viimein valosarja alkoi loppua ja tonttu pinnisti viimeisenkin lenkin kiinni. Sitten hän katseli pihaansa tyytyväisenä. "Aika sytyttää lamput", hän sanoi. Hilja kipitti pistorasialle ja tökkäsi töpselin seinään. Tuhat pientä, kiiltävää lamppua syttyi ja loisti Teppanan pihalla kuin kiiltomatojen sukukokous. Make, Hilja ja Teppana henkäilivät ihastuksissaan.