Suohon tahi sytehen

Ulkona näkyi outo valoilmiö tiistaina.

Päätin nyt antaa itselleni lepopäivän, siellä oli maanantai-iltana kirjoittanut kadeksan sivua tekstiä. Koska päivä oli niin kaunis, päätin käväistä kylillä ja sen jälkeen lähteä karpaloon.

Kyllä kai sitä ihminen nyt yhden vapaan päivän viikossa ansaitsee?

 Tässä talvehtii ulkomuratti. Se on samoista varsista juurrutettu kuin oma sisäkasvini, mutta se ei olisi varmaan selvinnyt, jos sen olisi kesän jälkeen kantanut sisätiloihin.

Pitää katsoa, kuinka se selviää talvesta noiden lämpöeristeiden alla.

 

 Tässä puolestaan on ikuisuusprojektini; kuparilevy. Hapetan sitä kompostin vieressä ulkona. Kuten näette, edistystä on jo tapahtunut jonkin verran. Tiedän, että saisin tuon levyn hapetettua myös kemiallisesti, mutta ei se olisi yhtään sama juttu kuin luonnon hapettama levy.

 Lopulta hetken ulkona hypittyäni sain päähän lähteä karpaloon. Meidän takapihallamme on suoalue, joka on puoliksi rämettä, puoliksi kosteikkoa ja kaiken keskellä komeilee järvi. Suo on Natura-aluetta, koska se on lintualuetta, mutta Naturan säännöthän sallivat alueella jokamiehenoikeuksien mukaisen liikunnan.

Kuva

Rakastan soita. Ne ovat kiehtovia biotooppeja. Suolta löytää runsaasti hyötykasveja, ja törmäsinpä pyörölehtikihokkiinkin. Olen ihan varma, että jos olisin muistanut, missä tarkalleen nuo kihokit suolla sijaitsivat, niin olisin saanut niistä hienoja kuvia.

 Karpaloita suolla oli vielä runsaasti. Veikkaan, että tänä vuonna kaikkia marjoja ei olisi saanut suolta pois edes hyvällä tahdolla, sen verran runsaasti niitä oli vieläkin. Innokkaimmat marjanpoimijat käyvät jo syys-lokakuun vaihteessa keräämässä ensimmäiset marjat, mutta omasta mielestäni karpaloista ei kyllä ole mihinkään ennen kuin ne ovat nähneet muutamat pakkaset.

Tuo suo on melko turvallista aluetta liikkua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos satun kesällä vaeltelemaan tänne, käytän kyllä keppiä liikkumisen apuna, sillä vaikka tällä suolla isoja suonsilmäkkeitä on vähän, niin kyllä joku pehmeämpi paikka saattaa nieläistä ihmisen sääreen asti aivan hyvin. Tosin kesällä kiusana on myös itikat, joten syystalvi on hyvää aikaa liikkua puolikohmeisessa sammaleessa.

Karpalon lehdykän tunnistaa sen kiertyvästä maavarresta ja pienistä, ovaalinmuotoisista lehdistä. Varren väri on punaruskea.

Myös kaarnakanmarjoja oli vaikka kuinka.

Jättimäiset karpalot olivat saaneet nähtävästi tarpeeksi vettä tänä vuonna!