Mies lähti sijaistamaan toiselle puolen Suomea, joten otin tilaisuudesta vaarin tulla haistelemaan vähän kotikontuja isänpäivän kunniaksi. Melko rauhallinen päivä tämäkin, käytiin ukkeja moikkaamassa. Ajattelin päivittää blogia huomenna täältä käsin; käyn vähän näpsimässä kuvia, jotka kerrankin eivät ole kerrostaloasunnon sisältä otettuja.
Hiivin tänään aamulla pitkään (klo 8.30) villasukat makkaralla makuuhuoneesta olohuoneeseen. En olisi saanut itseäni ylös tuohon aikaan, ellei mies olisi ihanasti kantanut tuoksuvaa kahvikuppia sängyn viereen strategisesti kahva minuun päin tarjottuna. Hirveä tenttikrapula vieläkin; aivot jotenkin zippasivat tuollaisen ison kirjapaketin jäljiltä ihan totaalisesti, varsinkin kun potentiaalista muistettavaa on häpeäkseni, enemmän kokonaisia kirjoja kuin luen puolessa vuodessa. Kummasti ei tee mieli paljon lueskella, kun pitää joka tenttiin ahtaa kolme akateemista kirjaa aivokoppaan, ja sen jälkeen vielä miettiä, että mitähän jatkohyötyä (siis tentin ulkopuolista sovellusta) tästä kaikesta tiedosta voisi ollakaan...
Noh, siinä sohvalla muistui mieleen, että tänäänhän on isänpäivä ja ai vitsi, lupasin leipoa. Tajusin lupaukseni vasta kymmenen aikaan, koska FOX:n uusinnetut Prätkähiiret tarjosivat jotain niin karmeaa, että meinasi itku päästä; Prätkähiiristä oli tehty musikkalijakso, jossa laulusuoritukset oliat ihan ok, mutta suomenkieliset sanat olivat myötähäpeällisen hiuksianostattavat. Leipomaanhan siinä oli sitten ruvettava.
Olen jo oppinut kantapään kautta, että aina kun tulee kiire, ei kannata alkaa etsiä uusia reseptejä tai kikkailemaan mitään vaikeaa, vaan yleensä parhaiten toimii koulun luotettavan kotsankirjan avaaminen kohdasta x. Kotsankirjan reseptit ovat kiireessä juuri sopivan rautalangasta väännettyjä, joten ne minimoivat kaikki mahdolliset virheet. Kiireessä saattaa esimerkiksi käydä niin, että tulet WC.stä laittamasta hiuksiasi, jatkat taikinan tekoa kohdasta "erottele keltuaiset ja valkuaiset" ja viimeisen munan kohdalla kippaat keltuaisen valkuaisten joukkoon ja se hajoaa välittömästi siten, että erottelemiseen menisi tuhat minuuttia. Alustahan siinä olisi aloitettava, mutta minkäs voit, kun munat loppuvat kesken. (Been there, done that.) Olen myös kerran ihan paniikkikiireessä kipannut desin suolaa sokerin sijasta taikinaan. (Älkää edes kysykö)
Joten, kokemuksen rintaäänellä päädyin maailman helpoimman suklaakakun reseptiin. Tällä kertaa minulla ei onneksi ollut kiire, mutta en vain jaksanut noin aamusta sunnuntaina nähdä paljon vaivaa. Resepti on seuraava:
Laiskan pelastus
100 g voita
3 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljaokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
En edes viitsinyt sekoitella mitään jauhoja tai muita aineita erikseen, vaan puolitin ohjeen, korvasin puolet margariinista rypsiöljyllä ja laitoin uunin 200 asteeseen. Sen jälkeen voitelin kuivakakkuvuoan margariinipaperilla ja pyörittelin vähän korppujauhoja pintaan, heitin kaikki taikina-ainekset takinakulhoon, sekoitin, kaadoin vuokaan, löin uunin kiinni ja menin takasin sohvalle jumittamaan ja katsomaan piirrettyjä. Meni rehellisesti noin 10 minuuttia.
Lopputulos näytti kuvan mukaiselta. Vaikka kakku oli ihan söpö, pelastin lopputulosta vähän kermalla (ja kuvan kerma ei sitten ole juoksettunutta, vaan kermavalmistetta, siksi se näyttää noin rakeiselta) ja pätkispaloilla, jotka asetelin jonoon. Om nom. Sopii aikuiseen makuun sekä niille, jotka eivät tykkää liian makeista leivonnaisista. Kerma pelastaa leivonnaisen kuin leivonnaisen.
Huomenna seuraa vähän pidempää juttua kotikonnuilta, ryyditettynä valokuvilla. Aion nyt mennä kokeilemaan ovatko aivoni jo toipuneet tusauksesta lukemalla Ginzburgin esseitä mikrohistoriasta. Jos aivot eivät ole toipuneet, taidan painua saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti