Ainejärjestössämme on tapana aina jouluisin leipoa hyväntekeväisyyspipareita. Viime vuonna piparimyynnin tuotto meni Hyvä joulumieli-keräykseen ja sitä ennen rahaa on lahjoitettu kummikuutille WWF:n kautta.
Tiistaina leivoimme taas vuotuisia pipareitamme meillä. Päätin sitten samaan syssyyn leipoa omat piparimme. Kuten normaalisti, yllätyksiltä ei vältytty.
 |
| Välikommenttina: Tässä aiemman postauksen kranssit, jotka saivat uuden tulokkaan riveihinsä. |
Tein ensimmäistä kertaa elämässäni piparitalon lähestulkoon yksinäni kaavoista lähtien. Sain tietysti apua, mutta pääarkkitehtinä toimiminen kyllä sai sormen menemään suuhun muutaman kerran. Tajusin, että minullahan ei ole siis kaavoja olemassa, joten jouduin ne piirtämään itse.
Julkinen anteeksipyyntö kaikille matematiikan opettajilleni, joille olen valittanut, ettei matematiikkaa tarvitse mihinkään. Täytyi kyllä kaivaa maoli esiin, että sain laskettua katon pituuden. Lopulta yritettyäni vaikka minkälaisia laskuja, päädyin tekemään mallinnoksen, joka näytti ihan hyvältä.
Kokoamisvaiheessa unohdin kuitenkin tuon ulko-oven kokonaan, joten mies kokosi siitä sitten halkoliiterin tuohon valmiiseen piparkakkutaloon. Ehkä siinä talossa asuu Sims-ukkoja, jotka omistaja on päättänyt deletoida poistamalla ulko-ovet asunnosta. One never knows. |
| Brio-karkeista syntyy kivat ikkunaruudut |
Niin, spirantti, eli suomeksi rakoäänne (Kyllä. Saa nauraa.) tarkoittaa käytännössä konsonantteja, jotka syntyvät, kun joku suun osa peittää ilmavirran ja tuloksena on outoja örähdyksiä tai hankausäänteitä. Wikipedia osaa kertoa, että spirantteja voidaan tuottaa kitakielekkeellä, kielellä, etuhampailla tai huulilla taikka lähes missä ääntöväylän osassa tahansa.
 |
| Spiranttien lisäksi syntyi piparkakkutalo. Poltin sormeni sulaan sokeriin, mutta onneksi mies oli mukana auttamassa. |
 |
| Miehen idea oli kasata valkosuklaamansikoista lumiukko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti