Itsenäisyyspäivänä nukuin pitkään ja söin karkkia aamiaiseksi! 'Nuf said.
Kyllä sitä sitten jotain muutakin tehtiin. Esimerkiksi ruokaa, jouluverhot ja kulkue. Ohessa kuvatodisteita.
Aloitetaan ruoasta, koska ruoasta on aina hyvä aloittaa.
Olen niin hyvään tottunut, että mielestäni karjalanpaisti on ylikäytetty, alipaistettu ja liian usein saatavilla, varsinkin näin itsenäisyyden juhlapäivänä Pohjois-Karjalassa.
Sen kunniaksi tein jotain muuta, nimittäin uunijuureksia ja possunpihvejä, joiden kylkeen tuli pippurinen kastike ja valkohomejuustoa.
Koko helahoito on helppo ruokakokonaisuus, ja maistuu varmasti kaikille, muttei silti ole kovin kaukana yksinkertaisesta kotiruoasta.
Itsepäinen resepti:
Pilko uunijuurekset uunipellille. Juureksia ei tarvitse välttämättä kuoria, jos ne pesee hyvin. Jos käytät naurista tai lanttua, kuori ne. Ja sipulit kanssa. Norota päälle öljyä siten, että tunnet sen olevan riittävästi. Jos haluat rapsakoita juureksia, laita enemmän öljyä. Juokseta päälle vielä ohut ristikko hunajaa, mausta mustapippurilla, suolalla, rosmariinilla, timjamilla ja basilikalla. Möyhi palasia, kunnes tilpehöörit levittyvät tasaisesti. Paista 225 c, kunnes haarukka menee läpi juureksista.
Tee possuille marinadi. Kumoa lihat kuppiin, lisää päälle noin 3 rkl valkoviinietikkaa, noin 6 rkl öljyä (saa olla enemmänkin, mikäli haluat marinadia runsaammin), 3 muussattua valkosipulinkynttä, pippuria, hieman fariinisokeria, suolaa ja persiljaa. Marinoi huoneenlämmössä puoli tuntia. Hiero lihoja samaan tapaan kuin hieroisit kipeitä hartioita jos sinulla ei ole lihanuijaa. Jos on lihanuija tai täysi viinipullo, lätki pihvejä kevyesti. Paista voissa, äläkä kypsennä yli!
Kun olet paistanut pihvit, kaada samalle pannulle Valion Mustapekka-ruokakermaa. Lisää pippuria, muita mausteita ja suolaa oman maun mukaan. Keitä ohutta kastiketta kasaan kunnes se on paksua.
TADAA!
Ei ole kovin Kotiliesimäinen annoskuva, mutta eipä se ole niin tarkkaa.
Voin paljastaa, että oli aika hyvää. Mukavasti hapanta, suolaista, makeaa ja pippurista.
Ruokajuomana oli Harviestoun Mr. Sno'balls- olutta, jonka sisarusta Reindeer droppings'a maistoimme viime viikolla. Itse pidin enemmän Porojuomasta, se oli juomana parempaa, mutta Lumipallot sopivat kyllä ruoan kanssa hyvin, koska maku oli vähän kevyempi. En kyllä maistanut sitrusta niin kuin etiketti lupasi...
Ai loistavaa!
Löysin kaapistani pellavaliinan x. Se oli kutistunut väärässä pesulämpötilassa, ja tuloksena se oli hieman mutturainen varsinkin puuvillakirjailuitten kohdalta. Tahrojakin siinä oli vaaleammalla puolella.
Mutta koska pilvissä on aina kultareunus: Kerrankin saan rehellisesti sanoa, että omistan pellavasekoiteliinan, jota voi oikeasti käyttää ilman kamalaa paniikkia siitä, että sille tipahtaa punajuurta!
Kyllä on hyvä mieli! Sain jouluverhotkin viimein ommeltua, ja niinhän siinä sitten kävi, että joko lanka kertää siinä kankaassa, tai olen leikannut itse kankaan vinoon, mutta vinothan niistä verhoista tuli. Laitoin kovan alalanka-äherryksen työn tulokset ylpeänä ikkunaan ja astuin muutaman askeleen taaksepäin. Nauruhan siinä pääsi, kun ihan selvästi havaitsee verhojen olevan vinossa. Katsokaa nyt itse - vinohan tuo linja on! Mutta on kivat verhot ja se on pääasia. Ei pidä stressata turhista.
Mitäs tuosta! Onpahan jouluverhot! JA
IHAN ITE TEIN!
Ajattelin ensi vuodeksi kirjailla ristipistoin jotain pikkukukkia tuohon reunaan, niin sehän on kuin omistaisi ihan toiset verhot.
Olen saavuttanut jonkunlaisen joulunirvanan sen suhteen, että minua vain ei pysty nyt hetkuttamaan stressillä, vaikka kuinka yrittäisi!
Kamoon. Vuoden paras juhla on kynnyksellä, niin ei tässä nyt kerkeä ressailemaan. Pitää tässä vielä ennen kymmenettä päivää tehdä kaikkia ihania juttuja: paistella piparit, tehdä ensimmäiset joulutortut ja joulukortit, jotta ne kerkeävät perillekin...
Sitten voisi tehdä vaikka piparkakkutalon ja käydä avustamassa pukkia. Mutta ne Korvatunturipuuhat ovat salaisia, joten niistä on turha odottaa raporttia tänne.
Ja hei, ette pysty oikeasti kuvittelemaan, miten mukavalta tuntuu päästä viikonloppuna töihin pitkästä aikaa. Olen ollut nyt lomalla viikon, ja onpa taas kiva päästä pulisemaan vähän omakuntalaisten kanssa omaa murretta. Kyllä mie sit tykkään niin olla kaupan täti.
Välihuomautuksena hyvä uutinen kaikille kerrostaloihmisille:
Oletteko ikinä koitelleet kuivattaa appelsiinejä/limettejä/madariineja/klementiinejä uunissa?
Minä olen ja voin kertoa, että sanomista tuli.
Se on nimittäin ensinnäkin sellaista puuhaa, että kämppä on kuuma kuin pätsi, kun kuivaat koko päivän sitrussiipaleita uunissa. Sitten kun otat kappaleet pois sieltä, niin ne ovat ensinäkemältä ihan hyviä, mutta pettymys on hirmuinen, kun keskusta väistämättä jää ihan löpperöksi, koska kuivaus ei ole tarpeeksi tehokas. Sitten avaat kaikki ikkunat, kun on niin kuuma ja sitten kaikkiin ikkunoihin tulee höyryä. Mikään lakka tai muu sellainen ei myöskään koveta keskustaa. Sitten päädyt vaan huokailemaan kovan työn jäljiltä.
Mutta ei hätää.
Kätevästä kädestä saa valmiiksi kuivattuja mandariinisiivuja jotain kymmenen senttiä kipale.
Älä näe vaivaa. http://kateva-kasi.fi/
Soihtukulkue
Joensuun ylioppilaiden sohtukulkue lähti viideltä Alkukivien luota ja käveli sankarihaudoille. Kulkueet ovat aina jees, perinteet vielä enemmän jees.
Kuvat ovat hieman tärähtäneitä, mutta mitäpä tuolta voisi odottaakaan, kun toisessa kädessä on soihtu ja toisessa kamera, joka varoittaa patterien loppumisesta ja hyytyy pakkasessa.
Viime vuonna oli melkein 20 astetta pakkasta kulkueessa. Jonain vuonna taas tuuli niin paljon, että soihdut sammuivat miltei välittömästi sytytyksen jälkeen. Nyt ilma oli kirkas ja ilma vain -7, joten mukavahan tuossa oli tallailla.
Tänään käväisimme työhaastattelussa Jämsässä, ja lumitilanne oli lähes mahdoton osan matkasta. Ja tietysti sen osan matkasta, jonka minä ajoin.
Näkyvyys oli rekkapöllyävän lumen takia vaihtelevasti pahimmillaan noin puoli metriä. Sitten kun vaihdoimme kuskia, ilma oli kirkas kuin morsiamen otsa.
Vai että sellaista peliä tänään.
Ostin Ruotsista lakrtisijuurta ja haudutin siitä tänään teetä. Earl Grey ei ihan hirmuisen hyvin sopinut lakritsin kanssa, koska siinä on pergamottia jo, mutta se oli ainoata mustaa teetä, jota kaapissa sattui olemaan.
