Eräänä lumisenä päivänä Sanna katseli ikkunastaan ulos ja arveli, että tänään olisi juurikin sopiva päivä leipoa. Sanna keitti itselleen aamukahvit ja upotti kätensä taikinaan. Mutta kuinkas kävikään, taikinasta tuli vahingossa niin iso, että siihen upposi käsien lisäksi 20 desiä jauhoja. Sanna päätti, että tästä taikinasta hän leipoo leipää joululahjaksi ystäville, ja soitti muutaman iloisen hepun hakemaan leipänsä. Sitten he leipoivat yhdessä keksejä.
Sen pituinen se.
Sulaneet lumiukot
Seuraava keksiohje on erittäin hyvä ilman kuorrutteitakin. Valmiin leivoksen maku muistuttaa kaurakeksiä, mutta se on hitusen vaniljaisempi ja koostumus on napakampi vehnäjauhon sitkon takia. Taikina vaatii vähintään yhden yön lepoa jääkaapissa.
Ohje:
2,4 dl margariinia
3 munaa
1 tl vaniljauutetta tai -aromia
8,3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 tl viinikiveä (jos et tahdo käyttää, korvaa leivinjauheella)
Kuorrute:
Tomusokeria
Kananmunan valkuainen
Vaahtokarkkeja
Sekoita taikina vatkaamalla sula margariini ja sokeri vaahdoksi. Kannattaa käyttää sulatettua margariinia juoksevan rasvavalmisteen sijaan, sillä taikina kovettuu paremmin ja keksit ovat helpompia leipoa. Rasvavalmisteestakin keksit kyllä onnistuvat. Sekoita taikinaan huoneenlämpöiset munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.
Kääri valmis taikina tangoksi kelmuun ja nosta se jääkaappiin yöksi.
Leikkaa valmiista taikinasta joko siipaleita pellille tai kaulitse se ja paina lasilla kakkaroita irti taikinasta. Paista 190 c 6-8 min.
Tee kuorrute pienissä erissä sekoittamalla tomusokeriin hieman (½ - 1 tl) valkuaista. Notkista muutamalla vesitipalla. Kuorruta piparit ja paina heti irtonaiset osat (mahdollisesti porkkananenä, lumiukon napit, pää jne.) kuorrutteeseen. Kädet voit tehdä myöhemmin, kun kuorrute on kuivaa.
Joulu-ilta
Sumunen ilma vuorilla väikkyy,raskaasti pilvet käy,
hengittää kostee, suojanen tuuli
himmeäs männistös,
toki riemu lemmekäs
himmeydes hymyilee
kuin hääjuhla synkeäs yössä:
tullut on joulu-ilta.
Huoneesta loistaa valkeus hauska
vastahan kulkijan,
hedelmii vuoden ahkerast työstä
tornina seisoovi
pöytävaatteel valkeal
vierahille tarjona,
ja laattial kiiltävät oljet
leimues iltapystyn.
Pöydässä istuu asujat kaikki
huneessa loistavas,
kellenkään määrää eteen ei panna
lahjoista taivahan;
kaikki yhtä ansainneet,
kaikki tässä vierahat;
ja koska he pöydästä käyvät,
pauhaavat jouluvirret.
Veisaavi nuori, veisaavi vanha,
kuultelee hartaast laps;
Sionin juhlasta veisuunsa kaikuu,
ihmeestä suurimmast,
sankarinsa seimessä
Betlehemin kaupungis,
ja silmissä kyynele loistaa
kuulteleval lapsel.
Heikenee vihdoin valkea loiste,
virsi myös vaikenee,
äänettä kauvan istuvat kaikki
vakaasti miettien
tulisian hohtaes,
punahiilen himmetes;
 |
| Rankka päivä |
vuoteelle olkiselle.
Korkea juhla, ihana ilta
oljilla kultasil,
valossa valkeen, iloisen liekin
sumusen yön kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaista äitinsä helmas
vajassa Betlehemin?
Aleksis Kivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti