Piparkakkuinen joulukalenteri ja muita höpinöitä

Rauhaisaa joulunalusaikaa!

Tänä vuonna päätin jatkaa hiljaa kytenyttä blogiprojektiani. Viime vuosina on ollut hieman hiljaisempaa, sillä olen ollut töissä viimeiset kaksi joulua, joten blogin päivittämiseen vaadittava aika on ollut hieman kortilla. Ei sillä, että sitä aikaa jotenkin olisi tänäkään vuonna enemmän, mutta hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ei pidä ihmisellä olla liian kiire, ettei ehdi tehdä sitä, mistä nauttii eniten. Ja jouluhössötys kuuluu siihen nautintoaineitten kategoriaan. Normaalisti olisin aloittanut blogin jo marraskuun alussa, mutta tänä vuonna olen päättänyt, että rajansa kaikella.

Olen ihmetellyt yhä aikaistuvaa joulua. Tänä vuonna joulumarkkinat alkoivat jo lokakuun alussa, mikä on mielestäni aivan tajutonta. Kyllä minäkin pidän joulua yhtenä vuoden tärkeimmistä ajoista, mutta en kyllä osaa yhtään arvostaa sitä, että jouluasiat ovat myynnissä jo lokakuusta lähtien tavallisissa marketeissa. Jouluun erikoistuneet kaupat ovat sitten aivan täysin eri asia. Ymmärrän kyllä, mikä iso markkinakoneisto tällaisen juhlan takana on varsinkin huonoina talouden aikoina (jolloin isot juhlapyhät antavat boostia myyntiin), mutta hei c'mon, kuka muka aloittaa joulusuklaiden syömisen jo syyskuussa? Eikö siitä saa jo tarpeeksi kuukaudessa?

Näiden pohdintojen siivittämänä aloitan blogin hieman tavallista myöhempään. Mielestäni nyt joulu alkaa olla jo ajankohtaisempi, kun jäljellä on enää 30 päivää aattoon.

Mitä tänä vuonna blogissa? 

Kirjoittelen tällä hetkellä vain yhtä 21-sivuista esseepakettia professorille ja myöhemmin joulukuussa teen yhden pedakoomisen kurssin tentin, mutta muuten opiskelurintamalla alkaa olla niin tasaista, että voin luvata kolmisen päivitystä viikossa. Luultavasti päivitän yhden kerran viikon alussa, yhden kerran viikon keskellä ja yhden kerran viikon lopulla, mutta älkää pahastuko jos jätän joinain viikkoina yhden kerran välistä. Tämä siksi, etteivät omat kouluprojektini kärsi liikaa, sillä pitäisi kai sitä valmistuakin joskus... Blogirintamalla luvassa on satunnaisia sysläämisiä, luultavasti myös ei-mennyt-niin-kuin-Strömsössä- kategoriaa, jouluvalmisteluja ja askarteluja. Mieheni lupasi tehdä yhden vierailupäivityksen ylläriaiheesta. Tämän lisäksi olen aloittanut uuden harrastuksen! Yritän saada ainakin yhden päivityksen, jossa olisi luvassa suomenkielisiä joululaulutabeja ukulelelle! Myös tämän vuoden jouluoluet ovat testissä.

Seuraavan pävityksen teen torstaina - luvassa korttiaskarteluja ja tea-stainingiä, eli paperin värjäystä teellä!

Joulukalenteri

Joulukuussa on luvassa myös joulukalenteri, jonka päähahmona esiintyy tonttu Teppana. Kalenteri on alun perin suunniteltu Joensuun Reijolan päiväkodin Vilttitossujen käyttöön. Päiväkoteihin, kuten kaikkiin muihinkin kouluihin tulevat ensi vuonna uudet opetussuunnitelmat. Näissä opetussuunnitelmissa painotetaan tietotekniikan käyttöä, joten suunnittelimme yhteistoteutuksena liikunnallisen blogikalenterin, jossa on tonttutarina ja joka päivä paljastuu yksi uusi jumppaliike. 

Tiedän, että tätä blogia seuraa monta opettajaa tai varhaiskasvatuksen ihmistä, joten selitän kalenterin toiminnan erillisessä päivityksessa tarkemmin sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Kalenteri on todella monella tavalla sovellettavissa, mistä myös kerron samassa yhteydessä.

Kalentereista puheenollen...

Tein invaasion pakastimeen ja löysin sieltä päiväytyvää piparkakkutaikinaa. Jotta kimpale ei joutuisi hukkaan, tein siitä miehelleni joulukalenterin - pipari per päivä. Tiedän, että numeroita varten on olemassa omia, hienoja piparimuotteja, mutta minulla ei nyt sellaisia sattunut olemaan, joten koversin numerot irti taikinasta ihan omin pikku kätösin käyttäen tavallista ruokailuveistä. Tulihan noista hieman rosoisia, mutta hei... Ketä se muka haittaa?! Pipari is pipari.

Koska taikinaa oli reilunlaisesti kahtakymmentäneljää numeroa kohti, tein myös ylimääräisiä joulunmieleneläimiä, jotka nautitaan akuutissa piparintarpeessa, joulumielettömyyden tilassa tai makean nälässä. Oheisessa kuvassa on joulukisu ja jouluketsu, mutta tein myös joulupöllön, jouluoravan, joulusiilin ja joulutotoron. Niillä on kaikilla tonttulakki päässä, mutta totoron hattu katkesi kesken koristelujen, joten totoro syötiin yhteisellä päätöksellä. Oli hyvä, että tein useampia elukoita, sillä kun ripustin kalenteria (verhotankoon villalangalla) numerot kolme ja 24 tippuivat lattialle ja hajosivat kappaleiksi. Mutta onneksi jouluaatolle tuolla roikkuu vielä extraylläri, joten ei silloin piparia tarvita ja kolmantena päivänä voi popsia jonkun elukan parempiin suihin.

Ripustusteknisiä juttuja varten tein kaikkiin pipareihin reiät ennen paistoa ja tökin niitä suuremmaksi välittömästi uunista ottamisen jälkeen kun piparit olivat vielä kuumia. Kyllä ne reiät jälkeenkinpäin saa tehtyä varovasti kovertamalla, mutta siinä on vaarana, että pipari katkeaa. Pikeerillä saa kyllä liitettyä palaset yhteen, mutta on näppärämpää työstää piparia kuumana kuin jäähtyneenä. Pipareista saa myös kaarevia, jos ne laittaa kuumina jähmettymään pullon tai kaulimen päälle.

Koristelemiseen käytin pikeeriä, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissalta:

Pikeerin perusohje:
¼ dl valkuaista
1 ½ dl tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua/tiivistettä tai etikkaa

1. Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sitruunamehu/etikka ja loput tomusokerista.
3. Jatka vatkaamista hetken aikaa.
4. Värjää halutessasi pasta-, tomu- tai apteekin jauheväreillä.

Käytin pikeeriä aika reilusti, mutten kuitenkaan päällystänyt aivan kaikkia numeroita läpeensä. Kilolle piparitaikinaa riitti aivan hyvin kaksinkertainen ohje. Koristeluun käytin irtokarkkeja ja strösseleitä.

Voilá, le walmis calen-dèri! (Ja väärinpäin oleva ykkönen)

 Haluaisin lopuksi kiinnittää huomionne Kinuskikissan näppärään vinkkiin, jolla saa piparkakkutaloon tiili- tai hirsiseinän. Kuinka viehättävää! Kuvat täältä.