Allergisen joulukukat

 Joulukin voi tuoksua liikaa.

Täältä löydät Avalanchen nettisivuille

Tänään kävin haistelemassa joulukukkia Joensuun keskustan kävelykadun varrella Avalanche-kukkakaupassa. Ongelmananihan on edelleen se, että haluaisin kovasti pieneen asuntoomme joulukukkia, mutta mieheni nenä ei niitä siedä. Omasta mielestäni voimakastuoksuiset hyasintit, ja muutenkin joulukukat yleensä, ovat olennainen osa joulua. Kyselin hieman vinkkejä allergiakodin joulukukkiin, ja sain pari aivan uutta ja käyttökelpoista ideaa. Olen aina salaisesti haaveillut työskenteleväni kukkakaupassa.

Skimmia: kaunis, mutta tuoksuu.

Voimakastuoksuisia kukkia, joita ei allergiakotiin sovi tuoda

Joulutähti, joka allergisoi maitiaisnesteellä. Jotkut allergikot kestävät joulutähteä, mutta herkemmät eivät. Lateksiallergiset saavat yleensä oireita joulutähdistä.

sypressi

Sypressi, joka käy yllättävän paljon nenään. Sisällä sypressiä pitää kastella ja sumuttaa runsaasti, mutta kasvi on pitkäkestoinen.

Skimmia, mietotuoksuinen, mutta saattaa allergisoida. Viihtyy hyvin valoisassa, viileässä. Kastelu on kohtuullinen, mutta kasvi pitää sumuttamisesta. Hyvällä hoidolla Skimmian voi saada kestämään jopa kevääseen asti kukassa.

Hyasintti, voimakas tuoksu, joka leviää koko huoneistoon. Hyvää hyasintissa on, että se talvehtii sipulissa.

Kuusi: Allergiakodin varsinainen ongelma on joulukuusi. Jotkut pystyvät kestämään joulukuusta pari päivää, mutta herkemmillä, varsinkin astmaatikoilla ja siitepöly-yliherkkyydestä kärsivillä kuusen kanssa saattaa olla tukalaa. 

Mausteista kaneli, inkivääri ja kardemumma voivat aiheuttaa ristiallergiaa koivu- ja pujoallergisille sekä tuoksuyliherkille. Samoin tuoksukynttilöitä ei kannata viedä allergiakotiin tai tuoksuyliherkälle lahjaksi.

Yleensä myös allergisille sopivat kukat:

 

Tulilatva: Joillekin herkemmille Tulilatvakin saattaa aiheuttaa reaktioita. Kukintaa on vaikea saada kotioloissa uusiutumaan, mutta koska kasvi on mehitähti, se vaatii varovaista kastelua ja kuivuutta.

Joulutähtiä on tänä vuonna näkynyt pinkkinä

Tulppaanit, ovat käsittääkseni esimerkiksi keski-Euroopassa aika yleisiä joulukukkia. Yleensä tulppaanit kutittavat koivuallergisen nenää herkästi. Kuitenkin, jos tulppaaneja hoidetaan leikkokukkana hyvin, ne eivät aukea niin nopeasti ja ala levittämään siitepölyä. Tulppaaneita voi pitää hieman viileämmässä lämpötilassa yön, ne kestävät pitempään. Leikkotulppaaneja käytettäessä muista leikata tulppaaneille uudet imupinnat ja lisätä maljakkoon ainoastaan 5-10 cm vettä, jonka vaihdat joka päivä. Tarvittaessa voi leikata uudet imupinnat.

Huonekuusi ja pieni kuusi: Erittävät jonkun verran eteerisiä öljyjä, kuten kaikki havukasvit. Huonekuusi on monivuotinen viherkasvi, mutta se vaatii kylmähkön huoneiston viihtyäkseen.

Huonekoiso on tuoksumaton kukka, mutta sitä ei suositella lapsiperheisiin tai eläinperheisiin, sillä hedelmät ovat myrkyllisiä. Ei kestä kokonaan kuivahtamista, mutta on pitkäkestoinen kasvi.

Huonekoiso

Atsalea

Jouluruusu

Jouluruusu: Saattaa levittää siitepölyä ja tuoksua. Pitkäkestoinen, mutta vaatii säännöllistä kastelua. Erittäin myrkyllinen.

Atsaleassa, eli rhododendronissa on kukkivat kukat, mutta sen pitäisi olla allergiaa aiheuttamaton kukka. Kukkien värit ovat kauniin jouluisia. Kukka vaatii runsasta kastelua.

 

 Kukkia, joiden pitäisi käydä kaikille

Joulukaktus

Gerbera, on epätavallinen joulun leikkokukka. Se kuitenkin on allergisoimaton ja sitä saa monissa eri väreissä.

Joulukaktus, viihtyy hämärässä ja on ympärivuotinen kasvi, mutta vaatii lepokauden kukintojen välissä.

Flamingonkukka, varjoisan paikan kasvi on näyttävä joulukukka, joka pitää päältäkastelusta, vaikka suositeltu kasvipaikka on altakasteluruukku. Yleensä puhkeaa uudelleen kukkaan, mikäli ei näivety keskusilmastointi-ilmanvaihdossa.

Orkideat, ovat myös uusimpia joulukukkia, mutta kauniita sellaisenaan. Orkideaa kastellaan kukinnan aikana runsaasti, mutta kukintojen välissä sitä hoidetaan kuin kaktusta.

Kuva

Ardisia, jonka lehtien reunoilla elää symbioosissa bakteerikasvustoa, on puumainen kasvi. Viihtyy viileässä talvella ja kesällä noin 20 asteessa.

Timanttiananas, sopii ympärivuotiseksi huonekasviksi. Pitää valosta, mutta ei suorasta valosta. Kukinto kestää monta kuukautta. Emokasvi kuolee kukinnan jälkeen, mutta se työntää ennen kuolemaansa uusia tuutteja juurestaan. Ananaksen suppilossa tulisi olla aina vettä, mutta kasvi mätänee helposti liiasta kastelusta.

Bromelia, eli säilätuutti

Lituskaiset lehdet, mutta sukua Tähtiananakselle. Hoito samoin kuin serkullaan.

Vas. Tähtiananas, oik. Bromelia

Kääpiöjuoru

 Amaryllis, eli ritarinkukka, perinteinen joulukukka, joka talvehtii sipulissa. Amaryllistä    saa jouluna leikkokukkana sekä ruukussa. 

Liisantyyny, eli kääpiöjuoru, huonekasvi,
joka sopii hyvin jouluasetelmaan.
Vaatii säännöllistä kastelua, mutta pahastuu liiasta vedestä.

Pikku vinkkejä asetelmiin kukkakaupasta

Erilaiset mehitähdet ovat hyviä ja allergisoimattomia kasveja, joista saa hienoja asetelmia ja hyviä ideoita. Mehitähdellä ei ole paljoa juuria, mikä mahdollistaa kasvin pitämisen pienessä ruukussa. Avalanchessa oli muun muassa kimalteeseen kastettuja mehitähtiä, jotka ovat erityisen hyviä lahjaideoita.

Jos näistä kasveista mikään ei käy allergiselle, kaikken turvallisinta on tietysti turvautua kuivakukkiin, kuten ylläolevassa kimpussa.

Luonnomateriaaleilla, kuten varvuilla, kävyillä tai jäkälällä saa koristeltua esimerkiksi joulukukan multa-alustan helposti piiloon. Käy tässä vaiheessa, kun maassa ei ole lunta, merkkaamassa itsellesi sammalpaikka lähimetsästä. Sieltä voi talven tullen kaapia etsimättä hyvää sammalta kukkien multien peitoksi.

Näppärä komistus on myös oheisessa kuvassa näkyvä Peikonpähkinän varsi tai hieman ohuempi noidanpaju.

Nopeaa ja näyttävää, joulusaa minkä tahansa puskan juuren, ja ainakin peikonpähkinät ovat niin tukevia, että niissä pysyvät esimerkiksi lasilinnutkin. (Testattu!)

Myös kovaksi kuivuvat lootuksen ja unikon siemenkodar käyvät sellaisenaan joulukimpuksi. Kokoa siemenkotia nippuun, sido tiukasti kiinni ja laita esimerkiksi vanhasta, katkenneesta helminauhasta helmiä pikaliimalla lootuksen siemenkotien sisään.

Käy katselemassa omassa lähikukkakaupassasi, olisiko siellä esimerkiksi koristepalloja, värjättyjä oksia (joita voi tehdä itse myös spraymaalilla), sisalkuitua, joka käy kranssinpohjanakin. Kukkakaupoista saa yleensä myös koristeruukkuja, jotka muuntavat arkisen viherkasvinkin joulukukaksi. Joku valmis kukkatikku tai käyttämättä jäänyt posliinienkeli vain tikun päähän, 

kukan kylkeen ja ruukulle esimerkiksi rusetti ympärille

Joulun kestosuosikki Panzanella

Kuva

 

 

 

 

 

Joulunodotuksen kestosuosikkiruokani on Panzanella, toscanalainen leipäsalaatti, joka syntyy pienellä vaivannäöllä, mutta salaattia tulee kerralla niin paljon, että sitä voi nakertaa iltapalaksi useampana päivänä. Panzanellan maku syventyy, mitä pitempään se mehustuu jääkaapissa. 

• 8 luumutomaattia
• 4 kpl erivärisiä paprikoita
• ½ rapeakuorista vaaleaa leipää, voi olla vähän kuivahtanuttakin. Esim. kaura- tai ohraleipä, Naanleipä tai Foccacia käy hyvin.
• Ruukka basilikaa
• Valkosipulin kynsi tai pari
• 2 rkl kapriksia
• 4 kpl sardelleja
• ½ dl oliiveja, itse käytän Kalamataa
• Punaviinietikkaa (suosittelen Pirkka-punaviinietikkaa, on hyvä ja halpa)
• Oliiviöljyä (mieluiten extra virgin)
• Suolaa
• Mustapippuria

Puolita paprikat ja poista siemenkodat.
Paahda puolikkaita paprikoita uunipellillä grillivastuksella 250c kupera puoli ylöspäin, niin että paprikoiden päällyspuoli hiiltyy mustaksi ja paprika on sisältä pehmeä.
Siirrä paprikat pelliltä kylmään veteen (mitä kylmempi, sitä parempi) ja kuori ne.
Mausta kevyesti oliiviöljyllä ja mustapippurilla
Pilko tomaatit ja valuta niistä mehu pois siivilässä tai lävikössä.
Mausta suolalla ja sokerilla.
Tomaateista valuneeseen nesteeseen tulee salaatinkastike.
Hakkaa valkosipuli, kaprikset, sardellit mössöksi; sekoita ne tomaattimehuun.
Lisää mehuun myös oliiviöljy, punaviinietikk, mustapippuri.
Maista ja lisää suolaa tarpeen mukaan.
Kuutioi leipä ja sekoita kastikkeeseen.
Leipää voi paahtaa kevyesti ennen kastikkeeseen sekoittamista, mikäli haluaa.
Lado tarjolle järjestyksessä: Leivät, tomaatti, paprika, oliivit, basilika.
Viimeistele oliiviöljyllä.

Matkahaaveita - Kööpenhamina, Göteborg ja joulu

WUHUUU!

Olemme siis lähdössä tyttöjen kanssa Kööpenhaminaan ja siitä sitten muutaman päivän päästä Göteborgiin moikkaamaan vaihto-opiskelijaystäviä! Odotettavissa on totaalista pimahdusta joulumarkkinoilla ja kosolti mulletoi-hihkaisuja. Olen kerran aiemmin ollut joulumarkkinoilla, mutta se oli Kölnissä uuden vuoden kieppeillä, joten varsinaiset joulun markkinat olivat jo ohitse ja jäljellä olivat enää rippeet paahdetuista manteleistä. Missaan kyllä aika monet piikujoulut ja muut hulabaloot kotosalla, puhumattakaan siitä, että mies tulee sijaistamasta toiselta puolelta Suomea takaisin kotiin. Mutta ihan vähän lohduttaa se, että minulla on suurin piirtein paras matkaseura ikinä: hirveästi helpottaa, että ruotsin kielen sujumisesta ei tarvitse pulttia ottaa, sillä ruotsin kielen opiskelija ja matkustamisesta ei tarvitse kerrankin välittää niin paljon, koska kokenut matkailija. Pahaa lupaa se, että nauramme suurin piirtein vatsalihakset rakoille jo pelkästään ruokalan pöydässä, joten...



Mutta kuten jo sanoin, olen ihan pienesti paniikissä siitä ajatuksesta, että minun pitäisi mukamas olla lähdössä jollekin matkalle. Ei tunnu yhtään siltä, kun on tuhat asiaa samaan aikaan mielen päällä. Otan paljon valokuvia tuolta, ja postailen niitä sitten jälkeenpäin blogiin. Menen Helsinkiin 26.11.,

joten postauksissa on väli 26.11.- 3.12.

Aikomuksissa on vierailla Kööpenhaminassa ainakin Carlsbergin tehtaalla, Glyptoteekissa, vanhassa kaupungissa ja joulumarkkinoilla, sekä satamassa, tietenkin. Minulle yleensä kaupunkikohteissa riittää tavoite siitä, että näen kaksi päänähtävyyttä, yhden kirkon, yhden museon ja loput ajasta voinkin istua paikallani tuijottelemassa. Katsotaan sitten, miten onnistui.

Gradutuskaa

Eilinen ilta vierähti neuloessa. Ystävä tuli käymään ja sitten neulottiin yhdessä perjantain kunniaksi syöden karkkia ja juoden vähän olutta, laulellen joululauluja ja nauraen. Teki tosi hyvää varsinkin, kun olin istunut taas kirjastossa 9 tuntia. Sukka valmistuu (ihka ensimmäisiksi sukiksi) hyvää vauhtia, eikä virheitäkään ole sattunut. Tullee mahtisukat of doom. Itse neulon noin 300 silmukkaa sisältävää torkkupeitettä helmineuleella. Luulen, etten saa sitä vielä täksi jouluksi valmiiksi, ellen ota sitä mukaan junaan, kun menen Helsinkiin. Noh, joko otan junaan tuon neuleen tai sitten teen pyyhkeeseen tällaisen:

Kuva

Pitää ottaa myöhemminkin asiakseen järjestää askartelutalkoot, olen ainakin menossa yksiin sellaisiin, mutta haluaisin järjestää kavereillekin kortti tms. joku hyvä ja helppo idea, jonka ohella on kiva jutella ja viettää aikaa.

Neulominen on pro, mutta voisimme esimerkiksi taitella paperista joululahjavasuja.

Olen muuten miettinyt, että muovihelmistä saisi silitysraudalla kivoja joulukoristeita. Esimerkiksi tällainen saattaisi olla aikuisellekin sopiva haaste. Pitänee hankkia muovihelmiä ja sellainen piikkialusta.

Kuva

Doesn't really feel like Christmas   at all...

Olen lähdössä viikonlopuksi kotikonnuille taas, sillä minulla on töitä iltavuorossa molempina päivinä.

Mieli kuitenkin askartelee vielä sen kanssa, ehdinkö
a) lukea seuraavaan tenttiin
b) tehdä tutkimussuunnitelman valmiiksi ennen Kööpenhaminaan lähtöä
c) saada englannin kurssin jutut tehtyä, että saisin kandidaatintutkinnon ulos ennen joulua. Jos se jostain jää kiinni, niin englannista. Miksen tajunnut käydä noita kursseja kakkosvuonna?!

Noh, ei kai se nyt ole niin justiinsa. Kandiksi voisin valmistua myös keväällä, mutta kaipa se on sama yrittää puristaa jouluun, niin olisin tavoiteaikataulussa. Nämä ovat opiskelijan näkökulmasta jotain aivan hirveää nämä viiden vuoden valmistumisaikataulut. Kun kyse on esimerkiksi niinkin laajoista opinnoista, joihin kuuluu kahden pääaineen opinnot tai laajennetut perusopinnot kolmanteen opiskeluvuoteen mennessä, johon tulee päälle vielä yhden sivuaineen opinnot, opintopistemäärä kohoaa kolmessa vuodessa tällaiseksi: 25+25+35+25+45. Lisäksi olen opiskellut vielä yhden sivuaineen opinnot kolmeen vuoteen, eli tuohon lisättäisiin vielä 25 opintopistettä ja vakituinen töissäkäynti. Kaikkein pahinta on, että edes jonkinasteiseen pätevyyteen ammatissa vaadittaisiin vielä 50 op ylimääräistä maisterinohjelman lisäksi. Joten ei tuota kyllä velhokaan saa viiteen vuoteen ängettyä. Kuvitelkaahan itse, että tekisitte tuon kolmessa vuodessa, toiset 170 opintopistettä kahdessa vuodessa ja olisitte kaikki lomat töissä. Niin, siltä se opiskelijastakin tuntuu, kun istuu päivän 12. tuntia kirjastossa.

Ilouutisia opintomylläkän keskellä

Sain gradumateriaalit skannattua viimeinkin ja hipsin niiden kanssa SKS:n, eli suomalaisen kirjallisuuden seuran Joensuun arkistoon.

Ei mitään niin huonoa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin.

Joensuusta otettiin yhteyttä Helsingin isoon nauhoitearkistoon. 

Tutkin siis ennen tutkimatonta kansankirjoittajaa, joka on itseoppinut pöytälaatikkokirjoittaja.

Tutkimukseni aihe on harrastelijakirjoittajan 1930-1975 kirjoitetuista teksteistä välittyvä mentaliteetti, maailmankuva sekä aineistosta välittyvä sosiaalinen ja paikallinen toimintaympäristön kuvaus.

Kaikkein jännittävintä aineistossa on kuitenkin se, että kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt tästä kirjoittajasta tutkimusta, ja häneltä on säilynyt vain noin viisi vihkoa tekstiä koko elämän pituisesta kirjallisesta työstä. Joten, aikamoista salapoliisin työtä tämä: olen viime päivinä haalinut kokoon kaikkea mahdollista materiaalia. Lopulta sain Helsingistä yhteydenoton ja olen menossa nauhoitearkistoon kuuntelemaan neljää nauhaa todennäköisesti 27.11. eli ihan kohta. Odottelen vastausta vielä YLE:n nauhoitearkistosta, josko saisin sieltäkin yhden haastattelun.  Aivan hullun mielenkiintoinen aihe ja tärkeää tutkimusta.

Aion Helsingissä käydä katsomassa Ateneumin uuden näyttelyn 52 sielua sen ajan ohella, jonka vietän nauhoitearkistossa kuuntelemassa.

Ateneumin taidemuseossa avautuva 52 sielua -näyttely esittelee vuosien 1880 ja 1910 välillä maalattuja runollisia, mystisiä ja aistivoimaisia tulkintoja luonnosta. Esiteltävien 52 taiteilijan joukossa on mukana maailmantaiteen suuria mestareita kuten Vincent van Gogh, Claude Monet, Paul Gauguin, James McNeill Whistler, Piet Mondrian, Edvard Munch, Paul Signac ja Wassily Kandinsky. Heidän rinnallaan esitellään myös kansainvälisesti vähemmän tunnettuja taiteilijoita kuten Eugène Carrière, James Ensor ja Georges Lacombe. Suomalaisista taiteilijoista näyttelyssä ovat mukana Väinö Blomstedt, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Ellen Thesleff.

Symbolismi ei ollut yhtenäinen tyylisuunta, vaan pikemminkin asenne ja näkemys. Se oli osaksi teollistumisen ja materialismin vastareaktio, joka sai taiteilijat kohdistamaan katseensa arkisen todellisuuden sijasta sisäisiin maailmoihin ja kuvaamaan unia, näkyjä ja sielunmaisemia. Symbolistitaiteilijat olivat kiinnostuneita vanhoista mytologioista, mutta kuvasivat myös löytämiään ja kuvittelemiaan maanpäällisiä paratiiseja. Monet heistä pakenivat modernin maailman materialismia antiikin myyttiseen Arkadiaan, jossa vallitsi rauha ja sopusointu ympäröivän luonnon kanssa. (Lähde: http://www.ateneum.fi/fi/52-sielua)

Tätä odotellessa. Jos sitä pääsisi Helsingissä vaikka teatteriinkin.

Helppoja ideoita joulustamiseen

Kiertelin katselemassa, mitä äitini oli laitellut tänä vuonna, jo tässä vaiheessa vuotta. Niin kai se sanontakin menee, että äitinsä tyttö, kaipa olemme molemmat tällaisia näpertäjiä.

Piikkilanka on hirmu haitallinen juttu luonnossa, mutta erittäin nätti ja helppo kierrättää.

Samoin sammalesta saa helposti ulos kestäviä asetelmia ja niiden pohjia.

Sori, en vaan saa näitä kuvia kääntymään.  Jos joku osaa, niin voisitko neuvoa minullekin?

 

 

Sattuuko käytössäsi olemaan vanhoja kalusteita? Maalaa ne huolettomasti esimerkiksi vaniljanvalkoisella ja käsittele lopuksi hiomapaperilla. Avot, valmis kukkateline.

 

Koreihin ja punasavisiin ruukkuihin kerätyt puolukan- ja mustikan varvut ovat ulkona säilyviä kimppuja, joihin saa viriteltyä myös valoja.

Tämä on mielestäni hyvä idea. Vanhalle viinitelineelle saa hyötykäyttöä, kun siihen laittaa kynttilät ojoon.

Lyö seinälle naula ja ripusta siihen avainnäyttely tai aitasta löytyneet vanhat perintötyökalut.

Niputa kauraa pieniksi kimpuiksi ja sido kimput samansuuntaisesti kranssipohjaan. Koristele pikkulinnuilla, omenilla tai muilla vastaavilla. Parhaat kranssit syntyvät yksinkertaisista ideoista. Myös puolikkaita, seinään päin auki olevia kranssipohjia löytyy valmiina, vaikka niiden tekeminen esimerkiksi paksusta rautalangasta ja niinestä ei ole vaikeaa. Kävyt kahden puolikkaan välissä ovat ideana kauniin, mutta pelkistetyn kranssin aineksia.

 

Suohon tahi sytehen

Ulkona näkyi outo valoilmiö tiistaina.

Päätin nyt antaa itselleni lepopäivän, siellä oli maanantai-iltana kirjoittanut kadeksan sivua tekstiä. Koska päivä oli niin kaunis, päätin käväistä kylillä ja sen jälkeen lähteä karpaloon.

Kyllä kai sitä ihminen nyt yhden vapaan päivän viikossa ansaitsee?

 Tässä talvehtii ulkomuratti. Se on samoista varsista juurrutettu kuin oma sisäkasvini, mutta se ei olisi varmaan selvinnyt, jos sen olisi kesän jälkeen kantanut sisätiloihin.

Pitää katsoa, kuinka se selviää talvesta noiden lämpöeristeiden alla.

 

 Tässä puolestaan on ikuisuusprojektini; kuparilevy. Hapetan sitä kompostin vieressä ulkona. Kuten näette, edistystä on jo tapahtunut jonkin verran. Tiedän, että saisin tuon levyn hapetettua myös kemiallisesti, mutta ei se olisi yhtään sama juttu kuin luonnon hapettama levy.

 Lopulta hetken ulkona hypittyäni sain päähän lähteä karpaloon. Meidän takapihallamme on suoalue, joka on puoliksi rämettä, puoliksi kosteikkoa ja kaiken keskellä komeilee järvi. Suo on Natura-aluetta, koska se on lintualuetta, mutta Naturan säännöthän sallivat alueella jokamiehenoikeuksien mukaisen liikunnan.

Kuva

Rakastan soita. Ne ovat kiehtovia biotooppeja. Suolta löytää runsaasti hyötykasveja, ja törmäsinpä pyörölehtikihokkiinkin. Olen ihan varma, että jos olisin muistanut, missä tarkalleen nuo kihokit suolla sijaitsivat, niin olisin saanut niistä hienoja kuvia.

 Karpaloita suolla oli vielä runsaasti. Veikkaan, että tänä vuonna kaikkia marjoja ei olisi saanut suolta pois edes hyvällä tahdolla, sen verran runsaasti niitä oli vieläkin. Innokkaimmat marjanpoimijat käyvät jo syys-lokakuun vaihteessa keräämässä ensimmäiset marjat, mutta omasta mielestäni karpaloista ei kyllä ole mihinkään ennen kuin ne ovat nähneet muutamat pakkaset.

Tuo suo on melko turvallista aluetta liikkua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos satun kesällä vaeltelemaan tänne, käytän kyllä keppiä liikkumisen apuna, sillä vaikka tällä suolla isoja suonsilmäkkeitä on vähän, niin kyllä joku pehmeämpi paikka saattaa nieläistä ihmisen sääreen asti aivan hyvin. Tosin kesällä kiusana on myös itikat, joten syystalvi on hyvää aikaa liikkua puolikohmeisessa sammaleessa.

Karpalon lehdykän tunnistaa sen kiertyvästä maavarresta ja pienistä, ovaalinmuotoisista lehdistä. Varren väri on punaruskea.

Myös kaarnakanmarjoja oli vaikka kuinka.

Jättimäiset karpalot olivat saaneet nähtävästi tarpeeksi vettä tänä vuonna!