21.12. Hiljalle sattuu vanhinko

Kuva

Tonttu Teppana oli juuri sytyttämässä kolmatta adventtikynttilää palamaan ikkunalaudalleen, kun hän kuuli ensin ison narahduksen, sitten nirskahtavan katkeamisen äänen ja lopuksi rysähti niin, että Teppana luuli suurimman pihakuusen kaatuneen itsestään maahan. Tonttu otti jalat alleen ja hyppäsi katsomaan, mitä hänen pihallaan oli tapahtunut. Ovesta kurkistettuaan hän näki ensimmäisenä Maken, joka seisoi rappusten alapäässä ja raaputti päätään. Teppana avasi oven kokonaan.

Suoraan Teppanan oven edessä, pihakuusen juuressa, oli valtava käpykeko, jonka päällä törötti hämmästynyt Hilja-orava. Hilja katseli yllättyneenä ympärilleen: "Huh, mitenkäs tässä nyt näin kävi? Olin juuri sullomassa viimeistä käpyä varastooni, kun luukut narahtivat ja niitä kiinni pitävä lukko petti. Ovet avautuivat ja sitten HUISKIS, sain käpyliukumäen suoraan pihallesi, Teppana."

Hiljan kotipuussa oli nimittäin tosi iso ja syvä käpysäiliö, jonka Teppana ja Hilja olivat yhdessä kovertaneet kuuseen. Hilja säilöi sinne koko kesän ajan käpyjä ja siemeniä, jotta hän ei aina unohtaisi, minne puuhun oli käpynsä piilottanut. Oli sangen näppärää, että Hiljalla oli kotinsa sisällä myös koko talveksi riittävä ruokavarasto. Varastom pohjalla oli luukku, josta Hilja aina keväisin tyhjensi ylijääneet kävyt ja roskat ulos avaamalla luukun. Nähtävästi säiliö oli ollut liian täynnä, eikä sitä kiinni pitävä lukko ollut kestänyt, vaan kävyt olivat valuneet ulos.

"Ei hätää, Hilja, minulla on ylimääräinen munalukko. Sillä me saamme ovet varmasti pysymään kiinni lopun talvea." Niin tonttu Teppana kävi hakemassa lukon tuvastaan ja he sulkivat varaston ovet yhdessä. Sitten Make ja Teppana ottivat molemmat kävyt syliinsä ja hettivät ne Hiljalle, joka puolestaan viskasi ne kuoppaan. Teppana koukisti polvensa, kyykistyi ja nakkasi kävyn toisensa jälkeen korkealle ilmaan. Koska käpyjä oli paljon, pitivät toverit välillä tauon ja joivat Maken tekemää kuumaa glögiä. Sitten he taas jatkoivat käpyjen heittelyä. Kun kello oli neljä, kävyt loppuivat ja Hilja painoi varaston oven varovasti kiinni.

"Kiitos Make ja Teppana. En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman teidän apuanne", Hilja huokasi.

"Tätähän se joulun henki on", sanoi Teppana, "kyllä kaveria täytyy auttaa aina."