Luminen leivontapäivä: Sulaneet lumiukot

Eräänä lumisenä päivänä Sanna katseli ikkunastaan ulos ja arveli, että tänään olisi juurikin sopiva päivä leipoa. Sanna keitti itselleen aamukahvit ja upotti kätensä taikinaan. Mutta kuinkas kävikään, taikinasta tuli vahingossa niin iso, että siihen upposi käsien lisäksi 20 desiä jauhoja. Sanna päätti, että tästä taikinasta hän leipoo leipää joululahjaksi ystäville, ja soitti muutaman iloisen hepun hakemaan leipänsä. Sitten he leipoivat yhdessä keksejä.

Sen pituinen se.

Sulaneet lumiukot

Seuraava keksiohje on erittäin hyvä ilman kuorrutteitakin. Valmiin leivoksen maku muistuttaa kaurakeksiä, mutta se on hitusen vaniljaisempi ja koostumus on napakampi vehnäjauhon sitkon takia. Taikina vaatii vähintään yhden yön lepoa jääkaapissa.

Ohje:

2,4 dl margariinia

3,6 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljauutetta tai -aromia
8,3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 tl viinikiveä (jos et tahdo käyttää, korvaa leivinjauheella)

Kuorrute:
Tomusokeria
Kananmunan valkuainen
Vaahtokarkkeja

Sekoita taikina vatkaamalla sula margariini ja sokeri vaahdoksi. Kannattaa käyttää sulatettua margariinia juoksevan rasvavalmisteen sijaan, sillä taikina kovettuu paremmin ja keksit ovat helpompia leipoa. Rasvavalmisteestakin keksit kyllä onnistuvat. Sekoita taikinaan huoneenlämpöiset munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.

Kääri valmis taikina tangoksi kelmuun ja nosta se jääkaappiin yöksi.

Leikkaa valmiista taikinasta joko siipaleita pellille tai kaulitse se ja paina lasilla kakkaroita irti taikinasta. Paista 190 c 6-8 min.

Tee kuorrute pienissä erissä sekoittamalla tomusokeriin hieman (½ - 1 tl) valkuaista. Notkista muutamalla vesitipalla. Kuorruta piparit ja paina heti irtonaiset osat (mahdollisesti porkkananenä, lumiukon napit, pää jne.) kuorrutteeseen. Kädet voit tehdä myöhemmin, kun kuorrute on kuivaa.

 Joulu-ilta

Sumunen ilma vuorilla väikkyy,
raskaasti pilvet käy,
hengittää kostee, suojanen tuuli
himmeäs männistös,
toki riemu lemmekäs
himmeydes hymyilee
kuin hääjuhla synkeäs yössä:
tullut on joulu-ilta.

Huoneesta loistaa valkeus hauska
vastahan kulkijan,
hedelmii vuoden ahkerast työstä
tornina seisoovi
pöytävaatteel valkeal
vierahille tarjona,
ja laattial kiiltävät oljet
leimues iltapystyn.

Pöydässä istuu asujat kaikki
huneessa loistavas,
kellenkään määrää eteen ei panna
lahjoista taivahan;
kaikki yhtä ansainneet,
kaikki tässä vierahat;
ja koska he pöydästä käyvät,
pauhaavat jouluvirret.

Veisaavi nuori, veisaavi vanha,
kuultelee hartaast laps;
Sionin juhlasta veisuunsa kaikuu,
ihmeestä suurimmast,
sankarinsa seimessä
Betlehemin kaupungis,
ja silmissä kyynele loistaa
kuulteleval lapsel.

Heikenee vihdoin valkea loiste,
virsi myös vaikenee,
äänettä kauvan istuvat kaikki
vakaasti miettien
tulisian hohtaes,
punahiilen himmetes;

Rankka päivä

ja lepohon käyvät he viimein
vuoteelle olkiselle.

Korkea juhla, ihana ilta
oljilla kultasil,
valossa valkeen, iloisen liekin
sumusen yön kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaista äitinsä helmas
vajassa Betlehemin?

Aleksis Kivi

Jouluvinkkejä Kööpenhaminasta ja Göteborgista

 Ikkunat auki Eurooppaan

Pidän kaupunkilomista, koska kaupungeissa eksyy reitiltä aivan satavarmasti. Pienemmissä kaupungeissa eksyminen saattaa koitua kohtalokkaaksi, koska taajama on erilaista, mutta päiväsaikaan isossa paikassa polulta poikkeavalle on tarjolla yllätyksiä, kuten tämän tanskalaisen hautausmaan patsaat ja puut.

Olin yllättynyt, kuinka eurooppalainen Tanska on. Ruotsi ja Norja ovat vielä suurin piirtein skandinaavisia (vaikka tietenkin riippuu siitä, minne menee), mutta Tanskassa syödään samanlaisia ruokia kuin keski-Euroopassa ja erityisesti makeissa leivonnaisissa näkyy enemmän Eurooppalaisia vaikutteita. Kahvilakulttuuri ja tumma, hyvin paahteisen makuinen kahvi jäi päällimmäisiksi mieleen Kööpenhaminan kokemuksista. Toinen mahtiasia oli Kööpenhaminan viereisessä kuvassa näkyvä Tivoli, jonka valaistukset kuluttivat yhtenä iltana varmaankin yhtä paljon sähköä kuin puolet kaupungin katuvaloista kuukaudessa.

Kööpenhaminaa voisi kuvata hyvin söpöksi kaupungiksi. Tällainen sypertelijä löytää sieltä paljon katseltavaa. Vaikka suurkaupungissa oleilun jälkeen ei koko maasta voi sanoa juuri mitään, vaikutti Tanska olevan rustiikkisella tavalla siisti. Erityisesti joulun alla Tanska on oikea vintageidylli, mitä tulee esimerkiksi koristeisiin, istutuksiin ja leivonnaisiin. Ilmasto on tarpeeksi kylmä, että talvi tuntuu talvelta, mutta silti tarpeeksi lämmin, että muratti viihtyy istutuksissa ulkosalla. Ensivaikutelma maasta oli sympaattinen. Yksityiskohtiin kiinnitetään Tanskassa paljon huomiota. Kaikesta tekemisestä näkyi läpi, että Tanska on ehdottomasti maatalousmaa ja vanhaa osataan arvostaa jo sen sisältämän nostalgia-arvon vuoksi. Meri on toinen osa yhtälöä jo pelkästään sen takia, että vaikka maassa ei ole lunta, kylmyys on pahempaa ja lävitsetunkevampaa kuin Suomen kuivat pakkaset. Joten, jos olet menossa Kööpenhaminaan talvella tai syksyllä, pukeudu sinne yhtä lämpimästi kuin Suomen ~ -10 - -20 c pakkasiin.

Opin tällä matkalla myös arvostamaan Jakobsenin oluita. Mielestäni Carlsbergit ovat aina olleet aivan hirveätä kuraa, mutta täytyy sanoa, että Jakobsenin tumman erikoisoluen nauttiminen panimolla suoraan hanasta käänsi tuon oletuksen aivan päälaelleen. Tehtaalta tulee aivan mahtavia tummia oluita. Harmi vain, että ruuman paineenvaihtelun takia en uskaltanut tuoda mitään painekorkillista mukanani Suomeen, mutta Ruotsiin veimme tuliaisena tämän vuoden jouluoluterää ja melkein itketti, kun emme ostaneet toista pulloa. Harveemin sitä joutuu olutta ryystämään, että saisi sen riittämään pitemmäksikin aikaa. Lisäksi, tajusin, että Carlsberg ei ole Jakobsenin tehtaiden ainoa tuote, vaan yksi tuoteryhmä, jonka kaikki oluet sisältävät nähtävästi niin paljon rikkiä (jota siis on kaikissa oluissa normaalistikin), että se ei vain sovi minun makuaistiini ollenkaan.

Tässä kuvassa Carlsbergin tehtaan olutkokoelma.
Oli vaikuttava.

DO WANT!

Kuten kerroin jo, Tanska on koristeellinen maa. Luulen, että esimerkiksi talojen ulkonäkö ja muoto yhdistettyinä ikivihreisiin kasveihin, sekä kaikkialla näkyvät kuuset, kuusenoksat tai kuusikranssit tekevät Tanskaan jouluisen tunnelman jo yksinäänkin. Tanska on yksi suurimmista joulukuusia tuottavista maista ja arvatenkin kuuset tai niiden oksat ovat todella halpoja, sillä niitä oli joka paikassa, minne katse ylsi. Hyvä ja simppeli koriste, mutta ei oikein täällä onnistuisi.

Muutamia sisustushömpötyksiä: Viiksiä!

Mobile viiksifaneille.

Hieman erilainen joulukukka.

Himosin tuota posliinipeuraa, mutta totesin sen liian riskialttiiksi kuljetettavaksi.

Hyvä idea.

Lisää galmouria vaatekaappiin ja taittele rautalangasta helmihenkarit.

Näitä on Sarustiikassakin myynnissä. Kiss the frog!

Tammenterhot, kärpässienet ja kynttiläkupit olivat tämän joulun muotia.

Tee linnuille jouluherkkuja muffinssivuokiin: Sulata kookosrasvaa muotteihin ja lisää kauraa tai pähkinöitä.

Hyötykäytä vanhat leivosmuotit, haarukat, veitset ja lusikat kransseissa.

Sekoita erikeepperiä ja hiekkaa. Jähmetä. Tulee hyvä kakku.

Naps!

Tässä kierrätysidea jokaiseen pahvinkeräysastian omistavaan talouteen.

Jaska-kissa!

Näitä on myynnissä myös Suomen jälleenmyyjillä. Kukkaa saa myös läpeensä ruostutettuna.

Joulupöydän upperpiece?

Tässä on tulevan joulun paras kortti-idea!

 Kuten kuvistakin näkyy, söpöyden määrä tuplautui mitä enemmän joulumarkkinoilla liikkui. Tanska on luvattu lasijoulupallojen maa!

Toinen lehtien kierrätysidea on tehdä joulukuusenkoristeet paperista. Erityisesti kiiltävä mainospaperi sopii tarkoitukseen hyvin.

Kukapa olisi arvannut, että ruusukaali ei ole minikokoinen kaali, vaan kasvaa pensaassa ?

Mistähän tällaisia saisi Suomesta?

Take the time to smell the roses.

Tanskassa kaikki on paremmin.

Loppukevennyksenä: Kunnon kahvilamaakokemukseen kuuluu tietenkin kakkulounas. Kuvassa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Kranzekage, joka on paistettua mantelimassaa (arvatkaa, pystyykö  tuollaisen kökkerön syömään yksin kokonaan...), Mansikkaleivos, Kokos-flödebolle, eli kotoisammin Brunbergin suukko (mutta tuplasti makeampi) sekä perunaleivos. En tiedä, onko leivoksessa perunaa vai onko sen ulkonäkö vain perunainen.

 Tällainen matka. Toivottavasti teillä kaikilla on mahdollisuus joskus päästä Tanskanmaalle joulun alla - voin kertoa, että kannatti, mutta extra-villapaidasta ei olisi ollut haittaa.

Suloista sotkua

No niinhän siinä kävi, että koko joulunalus meni sitten touhottaessa ja touhottamisen jälkeen olin hieman kyseenalaisten nettiolosuhteitten alla, joten en päässyt päivittelemään välipäivinä blogia.

Siitä huolimatta, toivon että joulusi oli rauhallinen ja uusi vuosi vaihtui tehdäkseen tilaa uudelle.

Päivittelen blogiin nyt muutaman päivän ajan kaikkia asioita, joita on kertynyt koneeni muistiin. Rykäyksessä on valokuvia, ideoita, sisustusjuttuja, reseptejä. Syydän päivityksiä loppiaiseen asti niin paljon kuin kerkeän. Tyhjennän pääni ideoista, että voin ensi jouluna taas keskittyä ihan erilaisiin asioihin.

MUTTA tämänkin jälkeen jää yksi iso kysymys ilmaan: Miten käy tämän blogin? Olen jo vuoden 2013 joulublogia suunnitellut sen verran, että 70 % todennäköisyydellä ensi vuonna mukana on myös toinen kirjoittaja minun lisäkseni, mutta siitä lisää ensi vuonna. Blogi alkaa todennäköisesti ensi vuonna samaan aikaan kuin tänäkin vuonna, eli 30. lokakuuta.

Nyt kaipaisinkin teidän lukijoiden kommentteja ja vastauksia sivun alussa olevaan kyselyyn, jotta tiedän hieman, kuinka jatkaa tämän blogin kanssa. Kyselyyn vastaaminenkin on hienoa, mutta samalla voi tähän viestiin kommentoida vapaasti, minkälaista sisältöä haluaisit minun tuottavan. Hyviä ideoita otetaan vastaan. Ihan näin massiivista "joka-päivä-yksi-postaus- blogia en pysty pyörittämään, mutta voisin varovaisesti luvata yhden päivityksen viikossa, mikäli te lukijat haluatte minun jatkavan tätä blogia vuoden ympäri.

Tänään on ollut kyllä taas vaihteeksi niin väsyttävä päivä, etten ole oikein muuta osannut tehdä kuin kiukutella. Kaiken kukkuraksi jätin vielä kaupassa käydessä avaimet lukkojen taakse, jolloin oli pakko kutsua talkkari avaamaan ovet. Huoh. Tänään ei oikein ole minun päiväni.

Taidan loppupäiväksi syventyä Woody Allenin pariin, kunhan teen ensin Panzanellan vetäytymään iltapalaksi. Tyhjennän samalla kameran muistikortit, niin saatte lukea sitten huomenna toilailuistani oikein kuvien kera.